Lauantaina elokuun puolivälissä päättyi yksi aikakausi Joensuussa, kun juna-aseman kupeessa vietettiin siellä vuodesta 2015 toimineen Kulttuurikahvila Laiturin kuoppajaisia.
Miten ihmeessä vanhaan asemarakennukseen päädyttiin pitämään kulttuurikahvilaa?
”Rakennus on hiljenemässä. Edellinen vuokralainen on tilasta lähdössä. Tuli halu, että tila on pidettävä edelleen avoimena kaupunkilaisille ja ihmisille. Siihen kytkeytyi myös toiminnan sisältö”, kertoo Maria Korkatti Kulttuuriosuuskunta Laiturilta.
”Tässä on aikaisemmin ollut kahvila- ja kulttuuritila niin ajateltiin, että sitä tarvitaan edelleen. Osalta ihmisistä esille tuli vegaanius, sillä Joensuussa ei vieläkään ole muita täysin vegaanisia kahviloita kuin Laituri.”
Kuoppajaisista vähintään omalaatuisen teki bileiden pituus, sillä ohjelmaa Laiturilla oli 12 tunniksi. Esiintyjät löytyivät kuulemma nopeasti ja mukaan mahtui niin runoja, paikallista stand upia sekä tietysti runsaasti musiikkia esimerkiksi Päivä Sään toimesta. Mutta mistä ajatus laajasta ohjelmasta sai alkunsa?
”Se oli porukalle aika selvää, että asemaravintolaa pitää lopuksi juhlia oikein kunnolla. Halusimme vielä kerran tarjota mahdollisuuden mahdollisimman monelle artistille tulla vielä Laiturille esiintymään, koska tiedetään Laiturin olevan tärkeä paikka monille”, Korkatti kommentoi.
Aiempaa kokemusta minulla tilasta ei ollut, joten edessä oli jo ennakolta tutustuminen johonkin uuteen. Saapuessamme ulkopuolella oli jo ihmisiä rennoissa tunnelmissa. Entäpä sisällä? Ottaen huomioon alkuillan ajankohtana, niin useiden kymmenien saaminen liikenteeseen kertoo jotakin kulttuurikahvilan erityislaatuisesta merkityksestä monille ihmisille.
Yksityiskohdissa huomio kiinnittyi nopeasti lupaukseen kaikille turvallisesta tilasta. Pitihän paikalla ollessa vilkaista myös viimeinen, tyylikäs valokuvanäyttely. Kuvien viereen kirjoitetut infopaketit tarjosivat myös kiinnostavaa tietoa rakennuksen historiasta.
Musiikin puolelta ehdin nautiskella Päivän Säästä parin kappaleen verran eikä nuorison soittama punkahtava musiikki yhtään hassummalta kuulostanut. Turhalla monimutkaisuudella sitä ei olut pilattu, mutta livenä selvin päin se toimi yllättävän hyvin. Pisteet muuten siitä, että bändi soitti täysin sopivalla volyymilla käytettävissä olevaan tilaan nähden, eikä korvatulpille ollut minkäänlaista tarvetta.
Entäpä Laiturin tulevaisuus? Mitä seuraavaksi ja millä aikataululla?
”Tykkään puhua asemaravintolan jäähyväisistä ja lopettajaisista, en Laiturin, sillä kulttuuriosuuskunta jatkaa olemassaoloaan. Suoraan emme pääse uuteen tilaan siirtymään, mutta jatkamme uusien tilojen etsintää. Kaupungin kanssa olemme tehneet yhteistyötä tilojen etsinnässä keväällä ja kesällä, mutta mitään sopivaa ei ole löytynyt. Etsinnässä on ollut tila, jossa voisi pitää kahvilaa, keikkoja ja muita kulttuuritapahtumia. Toisaalta se, ettei tiloja ole löytynyt antaa mahdollisuuden pohtia toiminnan sisältöä uudelleen”, Korkatti sanoi.
Millaista kulttuuria ja toimintaa Laituri sitten haluaa luoda. Vapaaehtoisena Laiturilla olleen Kaija Kukkohovin sanoin:
”Haluamme luoda monipuolista kulttuuria. Sellaista, joka tulee esille ruohonjuuritasolla ja pinnan alla, mikä ei näy katukuvassa. Se on innostavaa, yhteisöllistä ja kulutuksesta vapaata.”
Tunnelmat olivat olleet surulliset jo aiemmin, eikä päätös rakennuksen purkamisesta tullut yllätyksenä asiaa seuranneille. Kukkohovin mukaan surun tunne on ollut läsnä sekä keväällä että kesällä, joten suruaika on ollut pitkä ainutlaatuisen rakennuksen purkamisen takia.
Toisaalta vanhan asemaravintolan tilat olisivat mahdollistaneet myös huomattavasti runsaamman toiminnan. Paikalla työskennelleistä vapaaehtoisista Miika heitti ilmoille muutamia esimerkkejä paitojen printtauksesta lehdentekoon.
Jotain kulttuurikahvilan vireydestä kertoo tapahtumien määrä. Vapaaehtoisten mukaan vuonna 2016 Laiturilla oli yli 250 tapahtumaa: kokouksia, taidenäyttelyitä, musiikkia, keskusteluja, seminaareja.
Myöskään kaupungin toteutus elävän asemanseudun luomiseksi ei saanut vapaaehtoisilta kiitosta.
”Tämä paikka voisi olla auki aamukuudesta iltakymmeneen niin olisi sitä elävää asemanseutua, mitä kaupunki haluaisi, jos vaan voitaisiin olla tässä niin pitkään”, Kaija Kukkohovi kommentoi.
Miika jatkoi työkaverinsa kommenttia.
”Mutta kaupungin mielikuvitus riittää bussikaistaan. Se on jännä.”
Kulttuurikahvila Laituri kuopattiin haikeudesta huolimatta hyvissä meiningeissä. Toiveena olisi, että Kulttuuriosuuskunta Laituri löytäisi mahdollisimman nopeasti uudet ja toimivat tilat. Vastaavankaltaisia uniikkeja tiloja ei kaupungissa ole liikaa.