Kuva: Pasi Huttunen Kirjoitan motivaatiosta silläkin uhalla, että kyseisen aiheen kirjoituksia pidetään auttamattomasti self-help -kirjallisuutena. Itsensä auttamisen elämässä eteenpäin pitäisi olla stigmatisoivaa puuhaa.
Motivaation kadottaminen voi tuntua mitäänsanomattomalta tai hyisen kylmältä realiteetilta, joka puhaltaa epätoivon tuulia arjen kiemuroihin. On eri asia käykö niin yhtenä päivänä, viikkona tai kuukautena. Yhden päivän motivaatiovajetta voi hyvin paikata nukkumalla tai lenkkeilyllä, tekemällä jotain mikä poikkeaa arkirytmistä. Yleensä motivaation karkaamiselle olennaista on se, että henkilö on tehnyt liikaa jotain tiettyjä asioita elämässä. Niitä ei välttämättä haluaisi tehdä tai ympäristö ei tue tehtyjä tekoja. Mikä tahansa syy motivaation menettämiselle on, motin metsästys alkaa tilanteen kartoittamisella.
Ehkä koskettavampia inspiraatioita aiheen kannalta allekirjoittaneelle on ollut Pekka Himasen Global dignity -puheessa kysymys, what will you serve? Motivaation kannalta kysymyksen voi kysyä itseltään muodossa: mitä tarkoitusta palvelen? Mikä on se liikuttavin motiivi, voima ja täyttymys elämässä. Tieto motivaatiosta ei ole kuitenkaan kuin vasta ensimmäinen askel motivaatiolla asioiden tekemiseen. Se on avaus motivaation kehittämiselle.
Ihminen kehittyy ja muuttuu ajan kanssa. Tämä jää arkielämässä monesti huomaamatta, mutta motivaation kohdalla tämä muutos on olennainen osa sen katoamiseen johtavissa syissä. Motivaation menettänyt henkilö voi olla kehittynyt erilaiseen suuntaan ympäristöönsä nähden tai kehitys itsessään on mennyt eri suuntaan vanhan motivaation lähteistä. Ihminen on siten kehityksensä kautta jatkuvassa muutosvirrassa jokaiseen asiaan nähden, mihin hänellä on motivaatiota.
Motivaation takaisin saaminen vaatii siten kartoittamista seuraavien asioiden välillä. Millainen minun ympäristöni on tähän asiaan liittyen? Mille asioille motivaatio on ennen rakentunut? Miksi se ei enää riitä? Olenko muuttunut henkilönä niin paljon, että kyseinen asia ei enää kiinnosta? Kysymyksiä on monia, ja ne ovat monesti henkilökohtaisia kysymyksiä tekemisen syistä ja tavoitteista.
Käytännössä rehellisyys itselleen omista tekemisistään, ja siitä mitä asioilta odottaa, on hyvä lähtökohta motivaation säilyttämiselle. Toinen suurempi asia on tiedostaa oman henkilökohtaisen kehityksen suunta ja mukailla tekemisiään maailmassa vastaavalla tavalla. Pääasiallisesti tekemisen täytyy olla mielekästä, jotta motivaatio tekemiseen ei katoa kokonaan.
Motivaation määrä tekemiseen voi vaihdella huomattavasti eri päivinä, mutta pitkällisen motivaation puutteen takana on ristiriitainen suhde oman tekemisen, jaksamisen, taitojen ja ympäristön välillä. Motivaation hoivaamisen kannalta olennaista on ruokkia sitä uusilla ajatuksilla, vaihdella ympäristöjä, tutustua uusiin ihmisiin, opetella uusia asioita ja huolehtia omasta jaksamisesta arjessa.
Motivaation säilyttäminen on siten jatkuvaa tasapainon hakemista elämän eri tekijöiden välillä.