Norppa: Tuttu netti-tv:stä ja edesmenneestä 5 markan kolikosta. Saimaalla tavattiin tänä kesänä ennätysmäärä kuutteja, lähes 80 yksilöä. Tilanne on parantunut huomattavasti 1980-luvun ahdingosta, jolloin näitä harvinaisia eväjalkaisia oli arviolta alle 150 yksilöä. Reiluun kolmeensataan kasvanut kanta ei kuitenkaan vielä ole turvallisilla vesillä. Mitä kuuluu saimaannorpalle vuonna 2016, kun päättäjät ajavat luonnonsuojelua alas samalla kun kansa ihailee norppia internet-tosi-tv:ssä?
“Hitaasti parempaa”, kertoo Juha Taskinen, saimaannorpan puolustamiselle omistautunut savolainen.
Norppia tarkkaillut, kuvannut ja niistä kirjoittanutkin Taskinen sai 70-luvulla norppaherätyksen, jonka jälkeen hän on tehnyt paljon saimaannorpan eteen niin kotivesillään kuin kokoussaleissakin. Hän tuntee Saimaan ja niiden vesinisäkkäät todennäköisesti paremmin kuin kukaan muu. 
Taskinen nimeää vuonna 1955 rauhoitetun norpan pahimmiksi vihollisiksi ilmastonmuutoksen ja ihmisen. Ilmastonmuutoksen myötä talvipakkaset ovat lauhtuneet, jolloin jääaika on lyhyt ja lumimääräkin vähäinen. Norppa synnyttää jäälle, ja lumeen tehty pesä suojaa etenkin talven yöpakkasilta mutta myös ketuilta, jotka saattavat napata jäällä nukkuvan kuutin hampaisiinsa. Ihminen, pääasiassa Saimaalla mökkeilevät kesälomalaiset ja muut vapaa-ajankalastajat, aiheuttaa norppien kuolemia verkkokalastuksellaan: varsinkin kuutit sotkeutuvat helposti verkkoihin, eivätkä pääse irti vaan hukkuvat. Hyvistä sukeltajantaidoistaan huolimatta norpankin kun tarvitsee käydä välillä pinnalla.
Lumenpuutteeseen on vastattu apukinoksilla, joita on kolattu Saimaalla jo useamman vuoden ajan. Apukinosten avulla kuutti saa suojan lisäksi enemmän ravintoa, kun emo imettää sitä pidempään kuin pesän ollessa puhtaalla jäällä.
“Tämä on ainutlaatuinen menetelmä maailmassa. Ei norppa tiedä, onko kinos ihmisen vai luonnon tekemä, se kelpaa sille hyvin. Yhtenä talvena tehtiin vapaaehtoisvoimin yli 200 apukinosta, joihin suurin osa sen talven kuuteista syntyikin”, Taskinen iloitsee. Viime talvena kokeiltiin myös muovista keinopesää. Se ei kuitenkaan kelvannut kodiksi, vaikka siellä olikin käyty.
Toinen pieni pilkahdus norpan paremmasta tulevaisuudesta saatiin huhtikuussa, kun verkkorajoitusalueita laajennettiin uuden sopimuksen myötä. Tällöin saatiin umpeen myös niin sanotut Anttilan aukot, eli yksittäiset kalastusalueet, joille silloinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila myönsi poikkeusluvan verkkokiellosta.
“Suojelualue kattaa norpan elinpiiristä nyt noin 80 prosenttia. Alue ei kuitenkaan vielä riitä, koko Saimaa olisi rauhoitettava ympärivuotisesti – ei norppa tiedä, missä kulkee raja turvallisen ja vaarallisen alueen välillä.”
Taskinen harmittelee erityisesti sitä, että verkkokieltoa ei saatu nykyisestä 2,5 kuukaudesta pidennettyä heinäkuulle asti. Tällöin Saimaalla on erityisen paljon lomalaisia, mikä tarkoittaa useita satoja kilometrejä verkkoja.
Vuosittain Taskinen saa tietoonsa noin 3-5 verkkoihin hukkunutta kuuttia. Tarkasta määrästä ei ole tietoa, sillä kaikki eivät uskalla tai viitsi ilmoittaa asiasta. Verkkojen käyttämisen norpan esiintymäalueella Taskinen arvelee johtuvan osittain tietämättömyydestä, mutta etenkin välinpitämättömyydestä.
“Verkkokalastus ei ole harrastus vaan elinikäinen sairaus – se on joillekin niin pinttynyt tapa. Verkot kun saadaan pois kokonaan, niin norppa pelastuu. Mielipiteet ovat onneksi muuttuneet viimeisen 30 vuoden aikana paljon, ja useimmat kannattavat suojelutoimien lisäämistä.”
Tietoisuutta norpan tilanteesta lienee viime aikoina edistänyt myös WWF:n Norppalive, joka oli suora lähetys Saimaalta norppien suosimalta kiveltä. Toukokuun ajan näkynyttä lähetystä seurattiin yli kaksi miljoona kertaa.
Myös WWF:n tukemalla katiskakampanjalla on innostettu sekä ammattilais- että harrastajakalastajia vaihtamaan verkkonsa katiskaan, joka on varustettu norppaturvallisella nielurajoittimella. Lisäksi kalastusosakuntia rohkaistaan verkottomuuteen sekä valistustyöllä että rahallisesti: ne saavat verkottomasta alueistaan korvausta pinta-alan mukaan, yhteensä noin 350 000 euroa vuodessa.
“Useimmissa maissa vesistöt omistaa valtio. Suomessa ei, koska täällä vallitsee tsaarinaikainen laki siitä, että maanomistajalle kuuluu tietty vesialue.”
Norpan tilanteen parantaminen ei siis ole tiedosta kiinni. Norppien asiaa edistää myös niiden oma ala Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Saimaannorppatutkimus on keskittynyt norpan biologiaan ja uhkiin, sekä uusien suojelumenetelmien kehittämiseen. Lisäksi yliopisto kerää saimaannorppa-kuvapankkia, jonka avulla norpat voitaisiin jatkossa tunnistaa helpommin. Pankkiin on tarkoitus koota monipuolinen tietokanta norppayksilöiden turkkikuviosta eri puolilta otettujen kuvien avulla, jolloin ohjelma voisi tunnistaa yksilön jo osittaisestakin kuviosta. Norppa on loppuvuodesta myös tiedepäivän tähti, kun Joensuussa järjestetään marraskuussa Saimaannorppa-symposium toista kertaa.
Lähes 40 vuotta norppien hyväksi työskennellyt Taskinen on tavannut elämässään norpan jos toisenkin. Mieleenpainuvimmaksi norppakohtaamiseksi hän nimeää Veetin kohtaamisen, jonka emä oli kuollut tuntemattomasta syystä. Löydettyään orvon kuutin norppatutkijat ryhtyivät ruokkimaan sitä päivittäin kaloilla. Eräällä kerralla Taskinen laittoi sukelluspuvun päälle ja hyppäsi veteen Veetin seuraksi.
“Oli hienoa nähdä norppa omassa elementissään vedessä. Se oli semmonen kerran elämässä -tapahtuma.”
Muistijälkiä ovat jättäneet myös harvinaiset kaksoiskuutit Arka ja Parka, sekä valitettavan monet kuolleena löydetyt tutut norpat, joita norppatuntija saattoi ehtiä seuraamaan jopa parinkymmenen vuoden ajan.
Kasvaneesta kannasta huolimatta norppa tarvitsee edelleen suojelua. Luonteeltaan utelias ja viisas saimaannorppa on joutunut sopeutumaan ihmisnaapureihinsa, koska kesämökkien kasvava määrä pakottaa sen koko ajan ahtaammalle.
“Missään muualla norppa ei elä näin lähellä ihmistä. Saimaannorppa on lajitovereitaan kesympi, mutta ei sitä vielä kesyyntyneeksi voi sanoa, vaikka on se Olavinlinnan edustallakin kerran nähty.”
Työtä siis riittää tämän ainutlaatuisen lajin tulevaisuuden turvaamiseksi. Taskinen ei kuitenkaan ole huolissaan siitä, löytyykö hänen työlleen jatkajaa sitten jos ja kun hän näistä hommista jää eläkkeelle.
“Innokkaita toimijoita löytyy paljon. Mutta täällä tulee oltua niin pitkään kun räpylä heiluu”, hän sanoo virnistäen.
Norppatietoa:
UEF:n Saimaannorppa-tutkimus
Taskisen Jäätä rakastavat -dokumentti Yle Areenalla.
WWF:n Saimaannorppa-sivusto.