Yliopistojen ja ylioppilaskuntien yhdistyminen lisää liikkumista Joensuun ja Kuopion välillä, mutta suoraa junayhteyttä ei ole ja valtatie 17 on kehno.
”Yhteyksiä täytyy parantaa, jotta kahden kampuksen toiminnalle saadaan hyvät edellytykset”, Joensuun yliopiston hallintojohtaja Petri Lintunen toteaa.
”Yliopiston henkilökunta liikkuu väliä päivittäin ja jatkossa se tulee lisääntymään. Opiskelijoillekin tulisi olla mahdollisuus liikkua väliä vaivattomasti.”
Yliopistojen yhdistämistä koskevissa strategioissa on elätelty toivoa juna- tai kiskobussiyhteyden saamisesta kaupunkien välille. Professori Reijo Vihkon suunnittelutyöryhmä esitti yhteyttä vuonna 2007. Liikenneministeri Anu Vehviläinen leikkaa haaveilta siivet.
”Lähitulevaisuudessa sitä ei tule. VR ei ole innokas avaamaan uusia yhteyksiä, koska nykyistenkin kannattavuudesta keskustellaan. Joensuu–Pieksämäki-yhteys on kaksi miljoonaa euroa alijäämäinen. Kuopio–Joensuu-välin kustannukset olisivat samaa kokoluokkaa”, Vehviläinen perustelee.
Joensuu–Kuopio-välin sijaan Vehviläinen hahmottelee maakuntia yhdistävää rengasmallia, jossa raiteet muodostavat ympyrän Joensuu–Viinijärvi–Siilijärvi–Kuopio–Pieksämäki–Varkaus–Joensuu.
”Pidemmän jänteen kehittämistarpeena on poikittaisen liikenteen helpottaminen niin junalla kuin autollakin”, Vehviläinen sanoo ja korostaa, että pelkästään raideliikenne ei ole ratkaisu.
”Bussivuoroja välillä Joensuu-Kuopio on kymmenkunta päivässä. Tie on toki pitkälti 80 kilometrin aluetta ja aika mutkaista, eikä sen kehittämiseen tällä hetkellä ole hanketta. Yksityisautoilun merkitystä ei voi kiistää. Haja-asutusalueella ei voida olettaa, että jokaisen ovelle menisi raiteet.”
Kustannukset nousevat Vehviläisen mukaan suurimmaksi ongelmaksi liikenneverkon kehittämisessä. Suunnitelmissa on pyöritelty myös yliopiston mahdollisuutta osallistua rahoitukseen liikenteen kehittämisessä. Tämän Lintunen tyrmää alkuunsa.
”Liikenneyhteydet ovat osa yhteiskunnan perusinfraa, eikä sen kehittäminen kuulu yliopiston tehtäviin.”