Death Hawks laulajakitaristi Teemu Markkula. Hehkeän kevätpäivän aurinko laski neljä vuosikymmentä taaksepäin. Suomen psykedeelisen rokin kuninkaat aka Death Hawks poikkesivat kevätrundillaan Kuopioon, Henry’s Pubin hellään huomaan. Väkeä ei torstai-illaksi kertynyt ryntäykseksi asti, mutta kuolohaukat täyttivät ilman audioloitsuillaan.
Kriitikoiden jumaloimat riihimäkeläisnostalgikot aloittivat settinsä mielenkiintoisella kombolla, syksyllä ilmestyneen Sun Future Moon –levyn viidellä ensimmäisellä biisillä. Hey Ya Sun Ran uneliaan nautinnollinen joutokäynti lämmitti kuuloluut input-tilaan. Levynpuolikas sopi starttereiksi vallan mainiosti antaen poikkileikkauksen bändin laajasta repertuaarista. Selkäpiitä kihelmöiviä shamaanirytmejä, reippaampaa kaahailua, mietteliästä fiilistelyä, vähäeleistä haikeilua.
Ensikosketukseni Death Hawksiin tapahtui Ruisrockissa 2014. Tuotanto oli ennestään tuntematonta, nimi tuttu musiikkimedioiden tohinoista. Bändi esiintyi Minilavalla, mikä tuntui kavereille luontevalta tontilta. Pienemmät lavat palvelevat Death Hawksin välitöntä keikkatunnelmaa etenkin rauhallisemmissa vedoissa. Monet konsertit jäävät etäisiksi kokemuksiksi silloin, kun kappaleet ovat itselle tuntemattomia. Death Hawks ei ole tällainen live-esiintyjä. Pääpaino on matkassa ja siitä nauttimisessa. Ei päämäärässä, ei kertosäkeissä tai sing along –lyriikoissa.
Kuolohaukkojen live on aitoa musiikin nautintoa. Tärykalvohierontaa, jota tuumailla tuopin kanssa nurkkapöydästä. Muusikot tekevät, mitä muusikot tekevät. Esiintyminen on keskittyneisen hillittyä, ja kontaktia yleisöön otetaan instrumenttien avulla. Death Hawks luottaa musiikkinsa puhuvan puolestaan, mitä se tekeekin helvetin hyvin.
Kokonaisuutena lähes puolitoistatuntinen aikamatka 70-luvun psykerock-estetiikkaan oli transsimainen, vaikkakin hieman puuduttava. Highlighteiksi nousivat uusimman levyn mestariteokset Ripe Fruits ja Behind Thyme, debyyttilevyn Shining sekä Ruisrockissakin lekan lailla iskenyt 9-minuuttinen astraaligroove Black Acid mahtavine saksofonihöysteineen. Jos on saumaa todistaa Death Hawksia livenä, suositukseni. Vakuuttaa tutut ja tuntemattomatkin.