Marjo Leinonen: Huff ’N’ Puff

Uusi yhtye, uusi alku

The Ballsin ja Viranomaisten jälkeen maamme laadukkaimman bluestulkitsijan Marjo Leinosen levyttäneiden yhtyeiden tasokasta sarjaa jatkaa Huff ’N’ Puff. Musiikillisena aisaparina säilyy edelleen takuuvarmaa työskentelyä läpi levyn tarjoava rumpali Sande Vettenranta ja suuren kokoonpanon muodostavat muilta osin kitaristi Julius Heikkilä, basisti Matti Vallius sekä kokonaissoundiin oman maittavan lisänsä tuovat saksofonisti Panu Syrjänen ja trumpetisti Antero Priha. Osaa kappaleista värittävät vielä Mari Hatakan ja Tiina Isohannin taustavokaalit.

Kehiinkutsuvan alun jälkeen avauskappale Drunken Junco groovaa ja rullaa täydeltä laidalta inspiroituneen kitarasoolon kera. Kyse on sellaisesta täysosumasta, että sen olisi levyllä voinut säästää hieman myöhemmäksikin. Jo teemansa vuoksi seesteisempi raita Flash of Heavenly Hope käy sooloilussaan todellisesta puhaltajien taidonnäytteestä. Sitäkin rauhallisempi Loudmouth saa osakseen suorastaan käsinkosketeltavan tiheätunnelmaisen tulkinnan puhaltimien hoitaessa jälleen sooloilun kitaran sijaan. Nerokkaan pelkistetyn riffin varaan rakennettu nimikappale Huff ’N’ Puff on jälleen revittelevämpi esitys, jonka tekstistä vastaa yllättäen Kari Peitsamo. Maritta Kuulan käsialaa niin sävellyksellisesti kuin tekstiltään oleva Young Man jää tulkinnallisista ja soitannollisista ansioistaan huolimatta hienoisen täyteraidan asemaan. Esimerkillisessä menopalassa Thy Mighty Will päästään jälleen juurevuuden syvimpään olemukseen. Bless My Shoes lukeutuu sovituksellisessa rikkaudessaan niin ikään pitkäsoiton parhaimmistoon ja sisältääpä albumi myös tyylitajuisen instrumentaalin, Panu Syrjäsen sävelkynästä irronneen iloittelun I Borrowed Your Car.

Leinosen vertaansa vailla oleva vokalisointi on kenties komeimmillaan musiikillisessa kokonaistoteutuksessaan tarkoituksellisen pienimuotoisella raidalla Flowers on the Top. Leon Russelin, Donald ”Duck” Dunnin ja Don Nixin käsialaa oleva ja Freddie Kingin näkemyksenä tunnetuimmaksi tullut Palace of the King päättää upean albumin viriilisti. Leinonen on tekstittänyt seitsemän albumin kymmenestä raidasta ollen mukana myös niiden sävellys- ja sovitustyössä ensisijaisesti Vettenrannan kanssa. Kaikesta hyvästä huolimatta Marjo Leinonen Huff ’N’ Puffin onnistuneelle debyytille olisi mieluusti kelpuuttanut vielä muutaman ässäbiisin lisää. Myös näille kulmille ulottuvaa rundia toivotaan tietty hartaasti.