Machines – dokumentti maailmantalouden keskusyksiköstä

Teksti: Jarkko Kumpulainen

Machines (2016) Ohjaus: Rahul Jain.
Machines on visuaalisesti vaikuttava ote erään intialaisen tekstiilitehtaan työn täyttämästä arjesta, joka syventää ajatuksia maailmantaloudesta sekä työvoiman järjestäymisen merkityksestä. Dokumentin on ohjannut intialainen Rahul Jain ja tuottanut YLE:n Dokumenttiprojektin entinen vetäjä Ilkka Vehkalahti. Elokuva palkittiin vuoden parhaasta kuvauksesta Sundance festivaaleilla ja se koostuu materiaalista, jonka Jain on taltioinut yhdessä kuvaajansa kanssa viettäessään aikaa tekstiilitehtaan arjessa.
Tehdas on ahdas labyrintti, kattokorkeus matala, kangaspölyä ja kemikaaleja, masuunin tulet ja valtavat pesukoneet, kuumuus ja tunkkaisuus huokuvat kuvista, koneiden jyske ei taukoa. Tehdas toimii vuorokauden ympäri ja useat työntekijät tekevät kahdentoista tunnin työvuoroja useamman putkeen muutaman tunnin levolla. Kaikilla haastatelluilta tuntuu olevan yksi haave: kahdeksan tunnin työpäivä ja vähän lisää palkkaa.
Jainin tulokulma aiheeseen ei hiero maailmantalouden ilmiön kurjuutta kasvoille, vaan tyytyy observoimaan. Dokumentin alku on runollisen tilava kameran kiertäessä katsojalle vieraassa maailmassa, kuvaten vuoroin hypnoottista koneen liikettä, kevyenä lentävää loputonta kangasta ja työtänsä taiten tekevää ihmistä. Läpi elokuvan kuvat itsessään ovat valokuvamaisen asettuneita. Hitaat kuvat antavat aikaa tutkia kohdetta. Paikoin tulee mieleen kuvajournalisti Sebastião Salgadon työn kuvaukset, joissa äärimmäinen työ muuttuu esteetiikaksi.

Dokumentin sisällöllinen anti käy historiallista keskustelua siitä, mitä työ ja tekijä ovat ilman järjestäytyneitä työmarkkinoita. Yksittäisen työntekijän vastarinta matalia palkkoja ja ylipitkiä työpäiviä kohtaan on turhaa. Aina löytyy uusi köyhä, jonka on pidettävä itsensä ja perheensä hengissä keinolla millä tahansa. Järjestäytymättömän järjestelmän osa on aina korvattavissa. Dokumentin puheenvuoroista voi päätellä, että intialainen työntekijä kokee tarvetta ammattijärjestöille, mutta keinot puuttuvat, ja myös työnantajien otteet järjestäytymistä vastaan ovat ronskeja.

Sinänsä on kiinnostavaa kuvitella maailmantalouden kehitystä tilanteessa, jossa esimerkiksi Intian kaltaisen kasvavan talouden työntekijät löytäisivät väylän seisoa tukevasti oikeuksiensa takana. Konsulttiyhtiö PWC:n äskettäin julkaisema Maailma 2050 -tutkimus ennustaakin, että 30 vuoden päästä maailman talousmahteja ovat G7-maiden sijaan E7-maat, joihin kuuluu dokumentin kuvaamaan Intian lisäksi Kiina, Indonesia, Brasilia, Venäjä, Meksiko ja Turkki. Olisiko kehitykseen vaikutusta sillä, että työväestön järjestäytyminen nostaisi tuotantokuluja nykyisestä?
Machines on ehdottomasti näkemisen arvoinen, sisällöltään ja visuaalisuudeltaan rikas dokumentti.

Kuopion Kuvakukossa elokuva on ohjelmistossa vielä ainakin maaliskuun ajan.