Juuri ilmestynyt Irinan seitsemäs pitkäsoitto on artistin ensimmäinen uutta tuotantoa sisältävä albumi sitten vuonna 2013 julkaistun Askeleita-levyn. Vuonna 2014 ilmestyi coverkappaleista koostunut Mikä mahtaa olla in? -pitkäsoitto ja uutuusalbumia edelsivät viime vuonna sävyltään selkeän erityyppiset, myös pitkäsoitolle päätyneet singlekappaleet En olekaan valmis ja Parane parane.
Irinan uutuuslevyn balladiosaston huipentumaksi osoittautuu aidon puhuttelevan tunnelmansa upeasti tavoittava Kaaoksen keskellä. Pitkäsoiton yleissävy on seesteinen ja sen selkeästi rokimpaa ilmaisua tarjoavat ainoastaan raidat Ei nyt eikä ikinä sekä Taparikollinen. Slovarimman osaston kaikkein laadukkaimmat kappaleet on säästetty pitkäsoiton päätösraidoiksi ja Loputon kaipuu, jonka sävellyksestä Irina kosketinsoittaja Antti Pitkäjärven kanssa vastaa sekä Kuljetaan tämä loppuun ovatkin valitsemassaan tyylilajissa todellisia kultahippuja. Upean melodian kannattelema Aika kunnian saa ei jää kauaksi kyseisestä kaksikosta.
Sävellyksellisesti melko pelkistetyssä Puhallus ja suukko -raidassa tekstin osuus korostuu vielä tavanomaista voimakkaammin. Tyylikkäästi paisutteleva Tanssi hengittämättä on sitä vastoin Irinan uutuuslevyn teos. Artistin vuoden loppuun jatkuva kiertue on alkamassa ja kuultavaksi jää, mistä Seitsemän- albumin kappaleista tulee muodostumaan keikkavakioita. On varsin myönteistä, että Irinan henkisten arvojen haasteeseen vastaavalle musiikille riittää näinä aikoina kysyntää.