Kuva: Pasi Huttunen Niukkuus synnyttää luovuutta, pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi. Oikeistossa ajatusta hellitään, koska se sopii oikeiston poliittisiin tavoitteisiin, mutta toisellakin poliittisella laidalla kohtaa köyhyyden glorifiointia. Ja onhan se totta, että jos on tarpeeksi köyhä, niin on pakko olla luova selvitäkseen.
Ajattelen, että ihminen on luova. Piste. Luovuutta voidaan joko piiskata tai kannustaa esiin. Olen sitäkin mieltä, että kannustaminen on paljon tehokkaampaa.
Mutta oletetaan hetki, että niukkuuden tuottaminen todellakin olisi paras tapa tökkiä luovuus esiin. Kusessahan me silloin olemme! Valtion ja yritysten johdossa on ihmisiä, jotka eivät millään muotoa koe niukkuutta. Sosiaaliturvaa leikkaava politiikka aiheuttaa lisäksi sen, että nouseminen pois niukkuudesta on vaikeampaa, joten tilanne ei myöskään parane.
Ei tämä yhtälö käy järkeen.
Ehkä ajatusta ei ole tarkoituskaan jalostaa liian pitkälle. Ehkä kuulijan vain toivotaan rakentavan päässään ajatusketjun, että kyllähän minä osaan vaikka mitä ja tiedän vaikka mitä, joten helppohan se olisi tehdä vaikka mitä jos olisi pakko. Miksei se köyhä tee, vaikka on valtavasti tekemätöntä työtä? Taitaa olla laiska!
Vasta-argumentteja tälle ajattelulle ei ole kuulunut tarpeeksi. Yksi syy niiden vähyyteen on siinä, että luokan käsite jyräytyi viime vuosituhannen lopulla abstraktin vapauspuheen alle. Seurauksena meillä kasvoi sukupolvi, jolle yhteiskunnallisten rakenteiden kriittinen tarkastelu on hankalaa.
Luokka teki jo paluun yhteiskuntatieteisiin ja valuu sieltä myös populaarimpaan keskusteluun. Kansanedustaja, tutkija Anna Kontula (vas.) tuo luokkaa valtavirtaan pamfletissaan Luokkalaki (Into 2016). Kontula muistuttaa, että esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttamisella ja opintotuen uudistamisella on erilaisia vaikutuksia eri ryhmiin yhteiskunnassa ja että lakeja tehdään keskiluokan ja sitä rikkaampien, ei työväenluokan ehdoilla.
Kun luokka tuodaan keskusteluun, voidaan vihdoin todeta, että niukkuus tosiaan synnyttää luovuutta – niille joilla on siihen varaa. Luovan alan duunari voi saada paljon enemmän aikaan jos vetäytyy urbaanista ärsykeilotulituksesta hiljaiseen mökkiin.
Esimerkiksi Mikko Joensuu teki syrjäisessä mökissä Amen-trilogian. Jos Mikko Joensuu joutuisi käyttämään kaiken luovuutensa siihen, että saa perustoimeentulon hankittua itselleen ja lapsilleen, ei luovuuden määrä olisi sen suurempi tai pienempi. Luovuus olisi vain kahlittu kapeammalle alueelle ja upea musiikki jäänyt syntymättä.
Kirjoittaja on vanhempiaan köyhempi