Lohimiehen kalapuikkoviikset

Jasper Pääkkönen, tuo Suomen tunnetuin näyttelevä kalamies, on parhaillaan promootiokiertueella sekä Saimaan järvilohen, että Dome Karukosken Leijonasydän-elokuvan puolesta. Leijonasydän-elokuvassa uusnatsina vakuuttava näyttelijä on oikeassa elämässä kuitenkin kaukana roolihahmostaan Harrista, paitsi siltä osin, että Pääkkönenkään ei kasvattele karvojaan.
Pääkkösen roolihahmo, Harri, tulee läpitunkevassa vihassaan lähes katsojan iholle. Mistä hän näyttelijänä ammentaa sen vihaa täynnä olevan, mutta samaan aikaan tyhjän katseen?
“Siinä ei saa ajatella yhtään mitään”, Pääkkönen pohtii.
“Sellainen sydämessä oleva pohjaton viha ja välinpitämättömyys on se tunne jonka pitää saada antaa vallata itsensä. Enkä mä tiedä mistä se tulee, se vaan tulee. Ylipäänsä se viha tulee siitä väkivallan ajatuksesta, välinpitämättömyydestä omaa elämää ja muiden elämää kohtaan. Sellaiset pohjattoman synkät ajatukset, ne eivät ole niin kuin konkreettisia ajatuksia, vaan enemmänkin vellovaa myllertävää energiaa.”

Leijonasydän-elokuvan uusnatseilla on olemassa esikuvat oikeassa elämässä, joiden kanssa elokuvan näyttelijät kävivät läpi uusnatsikulttuurin taustoja ja heidän elämäntarinoitaan. Oliko uusnatsin maihinnousukenkiin astuminen helppoa ja riittääkö Pääkkösellä ymmärrystä aatteen pariin ajautuvia ihmisiä kohtaan?
“Kyllä mä pystyn ymmärtämään sitä hirveän helposti, olen aikaisemminkin tehnyt omia tulkintoja siitä, mikä saa ihmiset ajautumaan ääriaatteen pariin, sen kummemmin erittelemättä uusnatsismia juuri sellaiseksi. Kun me keskusteltiin näistä henkilöistä jotka olivat meidän leffan taustalla, niin yksi yhdistävä tekijä monessa tarinassa oi lapsuuden ja nuoruuden täysi turvattomuus. Kukaan ei ole rakastanut ja välittänyt, ja sitten se turva, perhe ja välittäminen löytyvät aatteen ja porukan parista. Lapsuutena koetut traumat saattaa kanavoituna aikamoisena vihana ja katkeruutena. Eihän tähän ole olemassa mitään absoluuttista totuutta tietenkään, mutta varmaan monessa tapauksessa jotain tällaista on taustalla.”
Jasper Pääkkönen on viime viikkoina ottanut voimakkaasti kantaa Itämeren lohen puolesta. Miksi Pääkkönen on promonnut lohta enemmän kuin uutta elokuvaansa?
”Kukaan muu ei suojele kaloja”, Pääkkönen napauttaa.
“Kukaan ei suojele Suomen uhanalaisia kaloja, tutkijat ovat yrittäneet sitä tehdä, eikä kukaan ei kuuntele. Saimaan järvilohi on uhanalaisempi kuin saimaannorppa. Silti saimaan järvilohen pyynnille ja myynnille ei ole mitään lakeja tai rajoituksia. Jonkun on pakko nousta barrikadeille kalojenkin puolesta.”

Pääkkönen suhtautuu lohikeskusteluun sellaisella intensiteetillä, että on pakko tiedustella hänen mielenkiintoaan ryhtyä poliitikoksi.
”En aio lähteä politiikkaan”, Pääkkönen ilmoittaa hetkeäkään miettimättä.
“Haluan pitää itselläni oikeuden siitä, että sanomisiani ei sensuroida tai rajoiteta, eikä sanomisiani voida leimata jonkin järjestön tai puoleen poliittiseksi agendaksi. Kun nyt olen ottanut asiakseni puolustaa tätä yhtä asiaa, niin mielestäni vaikuttaminen on tehokkainta ulkokautta. Kansalaisena voi vaikuttaa, jos haluaa.”
Jasper Pääkkösen voisi hyvinkin kuvitella hurmurin rooliin, mutta hänen aikaisemmat roolihahmonsa ovat kuitenkin olleet kaukana siloposkisesta gentlemannista. Tullaanko Pääkköstä joskus näkemään suuren rakastajan roolissa?
”Minulle on joskus tarjottu sellaisia, mutta en koe niitä omikseni. Ja mielestäni kyllä olen omilla roolivalinnoillani tehnyt selväksi että ensirakastajan roolit eivät ole se minun juttu. En voi sanoa, että en koskaan tekisi sellaista, esimerkiksi jos käsikirjoitus olisi briljantti ja ohjaajana toimisi sellainen jonka kanssa olen aina halunnut tehdä töitä, niin mikä ettei. Mutta kuten sanottu, olen tosiaan tehnyt enemmän ja vähemmän elämässään epäonnisia, rosoisia hahmoja joilla on vähintäänkin toinen jalka ojassa, ellei koko ihminen. Rosoisen roolin tekeminen on suoraan sanottuna hauskaa.”

Haastattelun päätteeksi toivon Pääkkösen ottavan kantaa nykypäivänä valloillaan olevaan viiksirasismiin, jota ennen kaikkea nuoret miehet kohtaavat päivittäin. Pääkkönen joutui painostuksen alaisena ajamaan omatkin viiksensä pois Toronton elokuvajuhlilla, missä Leijonasydän-elokuva sai taannoin ensi-iltansa.
”Nythän on siis ”movember” alkamassa ja silloin KAIKKI kasvattavat viikset, ja kaikki RAKASTAVAT toistensa viiksiä”, Pääkkönen naurahtaa ja jatkaa pilke silmäkulmassa:
“En ymmärrä viiksirasismia alkuunkaan, se on täysin suvaitsematonta! Mutta myönnetään, kyllähän teinipoikien räkäjarruilla on aika iso paikka suomalaisen teini-ikäisen miehen kasvussa ja kyllähän niistä viiksistä vähän hupaisia piirteitä löytyy. Itse kasvattelen niitä aina ollessani kalareissuilla, mulle kasvaa aika tuhdit viikset salamannopeasti. Mutta mulle ei kasva muut karvat kuin viikset, joten silloin kun kasvatan jotain, niin se on viikset, eli kalapuikot. Eikös ne ole kalapuikot sitten kun kalareissulla kasvattaa?”