Leikkele koe-eläin jos tahdot maisteriksi

JOENSUU – Joensuun kampuksella käytetään eläimiä kahdella kaikille biologian opiskelijoille pakollisella kurssilla, eläinmorfologian ja eläinfysiologian harjoituksissa. Opiskelijat toivovat myös vaihtoehtoa eläinten käytölle, mutta sitä ei ole tarjolla vieläkään, vaikka asia on vaivannut jo vuosia.
Tein kolme vuotta sitten Joensuun ylioppilaslehteen – Uljaan edeltäjään – jutun eläinten käytöstä biologian opetuksessa. Silloin haastattelin joensuulaista opiskelijaa, joka oli päättänyt kieltäytyä eläinfysiologian kurssin harjoituksista. Hän ei halunnut aiheuttaa kärsimystä eläimille eikä pitänyt harjoituksia välttämättömänä biologin uralleen.
Hänelle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko teet harjoitukset tai et valmistu.

Päätin kaivaa aiheen arkistoista ja selvittää, onko liikahduksia tapahtunut. Biologian opiskelijoiden ainejärjestö Mikrovillus aikoi järjestää aiheesta keskustelutilaisuuden, ja keskustelua oli käyty muissakin yliopistoissa.
Lehtori Juha Asikainen kertoo, että harjoituksissa käytettyjen eläinten määrää on pyritty vähentämään. Nykyään harjoituksissa käytetään varsinaisista koe-eläimistä rottia. Niiden lisäksi käytetään kaloja. Morfologian harjoituksissa tutkitaan kuolleita eläimiä, kuten hepokatteja ja kasvattamolta tulevia kirjolohia.
”Olen vetänyt näitä harjoituksia koko 2000-luvun ajan eikä mieleeni tule ainuttakaan opiskelijaa, joka olisi kokonaan kieltäytynyt harjoituksista eettisiin syihin vedoten. Myös kriittistä palautetta on ollut tosi vähän”, Asikainen kertoo.
Asikaisen mukaan jotkut opiskelijat ovat jättäneet harjoituksia vähemmälle allergiasyistä. Tämän syvemmälle käyvää keskustelua ei laitoksella kuitenkaan ole käyty, ja keskustelutilaisuus on vielä järjestämättä.

Eläinmorfologian kurssilta tavoitetut opiskelijat kuitenkin toivovat myös vaihtoehtoja eläinten käytölle.
”Luultavasti suorittaisin kurssin toisella tavalla, jos se olisi mahdollista”, kertoo Nanna Huotari, kolmannen vuoden opiskelija Savonlinnan kampukselta, tuleva luokanopettaja, jolle biologia on sivuaine. ”En pidä tekemiämme harjoituksia oppimisen ehdottomana edellytyksenä.”
Biologian fuksi Samu Paananen on toista mieltä: ”Oikeiden eläinten käyttö tuo opiskeluun konkretiaa enkä usko, että oppiminen olisi yhtä tehokasta muilla tavoilla”.
”Itse en ole tullut antaneeksi esimerkiksi harjoituksissa käyttämillemme kaloille ja idänhepokateille suurta eettistä arvoa. Niille, joille harjoituksiin osallistuminen sotii omia arvoja vastaan, toivoisin kuitenkin vaihtoehtoista suoritustapaa”, sanoo Paananen.
Tieto eläinfysiologian kurssin harjoituksista, jotka tehdään elävillä kaloilla ja rotilla, jotka on kasvatettu ja tapettu näitä harjoituksia varten, herättää opiskelijoissa tuohtumusta. ”Tuntuu pahalta. Toivottavasti en joudu olemaan osallisena noiden eläinten kuolemaan. En siis haluaisi osallistua kyseisille harjoitustunneille”, sanoo Huotari.
Myös Kaisa Hirvikoski, joka on Nannan kurssikaveri Savonlinnasta, toivoisi muutosta nykykäytäntöön: ”Mielestäni olisi hyvä, että toinen vaihtoehto annettaisiin, jotta opiskelija saisi valita vapaammin omien arvojensa mukaisesti.”
Biologian fuksi Miikka Elfvengren kertoo hyväksyvänsä kuolleiden eläinten käytön. ”Elävienkin kanssa työskentely on hyväksyttävää, kunhan eläimille ei tuoteta tarpeetonta kärsimystä. Eläinfysiologian harjoitusmenetelmät kuulostavat kyllä jo paljon pahemmilta. Toivottavasti niille on todella hyvä syy opetuksen kannalta”, Elfvengren toteaa.

Joensuun ylioppilaslehdessä julkaistu juttu:
Eläinkokeita opiskelijoille (Joensuun ylioppilaslehti 6/2007, Hanna Savisaari, teksti & Juhana Venäläinen, kuvat)

  • Tomi Vainio

    Jopas on erikoisen yksipuolista ja puolueetonta journalismia tehty Uljaaseen.

    Ensinnäkin yleistät kolmen biologian opiskelijan, yksi sivuainelukija, haastattelun kaikkiin biologian opiskelijoihin lauseilla:
    – ”Opiskelijat toivovat myös vaihtoehtoa eläinten käytölle, – – ”, itseasiassa opiskelijat eivät yleisesti toivo kurssille vaihtoehtoa. Morfologian kurssi on suosittu ja se tarjoaa monille ensimmäisen mahdollisuuden tutustua eliöiden rakenteisiin, mikroskooppien käyttöön ja näytteiden valmistukseen.

    – ”vaikka asia on vaivannut jo vuosia.”, asia on vaivannut yksittäisiä opiskelijoita silloin tällöin, etkä Savisaari tarjoa edes mitään kyselyä väitteesi tuoksi. Myös opettajien lausunnot tukevat faktaa, että opiskelijat yleisesti pitävät morfologian kurssia mielenkiintoisena ja opettavaisena.

    – ”Tämän syvemmälle käyvää keskustelua ei laitoksella kuitenkaan ole käyty, ja keskustelutilaisuus on vielä järjestämättä.” Ehkä siitä yksikertaisesta syystä, että ideologiseen dogmaattisuuteen taipuvia ihmisiä ei ole näkynyt biologian laitoksella vähään aikaan.

    Suuri osa biologian tutkimuksesta vaatii elävää tai elotonta spesifistä kudosta ja tätä ei saa mistään muualta kuin eliöistä – valitettavasti. Ei ole olemassa Star Trekistä tuttuja tricoodereita, joilla voitaisiin skannailla eliöitä, soluja ja molekyylejä eläviltä eliöitä. Millä tutkia esim. hermo-, sydän- tai rauhaskudosta ja sen ominaisuuksia jos niitä ei saisi käyttää.

    – ”En pidä tekemiämme harjoituksia oppimisen ehdottomana edellytyksenä.” – Tässä on havaittavissa sitä samaa yläastelaisten uhmaa, joilla he kyseenalaistavat epämiellyttävien aineiden opetusta: ”Ei siitä oo mulle mitään hyötyä”. Mitäs jos vaikka eläisitte vähän pitempään ja katsoisitte onko siitä jotain hyötyä, tuskin morfologian kurssia ihan sadististen syiden takia on opetusohjelmaan lisätty. Ja jokatapauksessa se on aina täysin erilaista tarkastella kuvaa tai piirrosta luennolla kuin itse konkreettista kasvia, eläintä tai kudosta itse.

    Tämmöiset pienet ja merkityksettömät asiat kuin anatomia, fysiologia, ,histologia, lääketiede ja biokemia perustuvat siihen, että eliöitä pitää avata ja tutkia.

    Miksi tämä tieteenfilosofinen ja -metodologinen näkökulma on jätetty jutusta kokonaan pois? Jos pedagogiselta kannalta tahtoo asiaa tarkastella, niin pitäisikö biologian opiskelua harjoittaa vain teoreettisella tasolla ja vain luennoilla? Biologit joutuvat tonkimaan paskaa, uuttamaan kusta ja leikkelemään haisevia raatoja. Ei se aina niin kauhean miellyttävää ole mutta biologia on oppiaineena sellainen, että me joudumme olemaan tekemisissä biologisen materiaalin kanssa, jos opiskelija ei sitä kestä, niin suosittelen pääaineen vaihtoa.

    Terveisin N:n vuoden opiskelija

  • Jesse Kamila

    Ikävää, ettei asiaa vaivauduttu kysymään biologian pääaineopiskelijoilta. Toisin kuin artikkelissa väitetään, ovat molemmat Savisaaren haastattelemat fuksit maantieteen opiskelijoita, eivät biologian fukseja. Vielä laajemman käsityksen asiasta olisi saanut, jos sitä olisi kysytty pidempään kuin kuusi viikkoa biologiaa opiskelleilta!

    Useimmat biologian pääaineopiskelijat tuntuvat suhtautuvan näytteisiin näytteinä, eivät riistettyinä eläinsieluina. Viime vuonna ainakin omat kaverini olivat enemmän huolissaan siitä, lähteekö kalan ja sisäelinten haju käsistä, kuin siitä, oliko eläimen käyttö opetuksessa täysin tarpeellista. Minä koin harjoitustyöt näytteiden parissa välttämättömäksi; pelkät kuvat eivät riitä pohjaksi morfologian ja fysiologian ymmärtämiseksi.

    Terveisin Vegan for life, not for Science; 2 vsk.

  • Tomi Vainio

    Ainiin unohtui mainita, että meidän tuutoriopiskelijoiden mukaan kirjoituksessa mainitut ”biologian fuksit” eivät ole edes biologian pääaineopiskelijoita vaan mantsalaisia.

    Hanna Savisaari on siis tullut biologian laitokselle kysymään mielipiteitä eläinkokeiden käytöstä kaikilta muilta paitsi varsinaisilta biologian opiskelijoilta. Luulisi, että heidänkin mielipiteillään olisi asiassa jotain arvoa mutta ilmeisesti ei.

  • Hanna Savisaari

    En suinkaan ole väittänyt, että kaikki opiskelijat olisivat samaa mieltä kuin haastateltavani. Siksi kirjoitinkin: ”Opiskelijat toivovat MYÖS vaihtoehtoja eläinten käytölle”.

    Vierailin morfologian harjoituksissa ja pyysin haastatteluun muutamia opiskelijoita. Kaikkia en yksinkertaisesti olisi ehtinyt haastatella. En jutussani kerro tilastomenetelmin saavutetuista tutkimustuloksista vaan yksilöiden näkökulmista, joita halusin tuoda esiin ja jotka itseäni eniten kiinnostivat.

    Juttua ei siis pidä lukea gallup-tutkimuksen raporttina. Sellainenkin lähestymistapa olisi toki ollut mahdollinen ja kiinnostavakin, mutta ainakaan vielä en sellaista tehnyt.

    Mielestäni otos oli kyllä tasapuolinen, sillä kaikki haastateltavanihan eivät suinkaan tuominneet eläinten käyttöä opetuksessa – päin vastoin. Se käy ilmi tekstistä. Kysyin harjoituksiin osallistuneiden kokemuksia ja ajatuksia.

    Näkökulmani on nimenomaan tieteenfilosofinen ja metogologinen. Minusta on tärkeää – tieteenalasta riippumatta – pysähtyä pohtimaan, miksi tehdään niin kuin tehdään ja ovatko menetelmät välttämättömiä. Voitaisiinko tehdä myös toisin? Onko tämä totuttu näkökulma riittävä?

    Ikävä kyllä tuntuu siltä, että luonnontieteissä arvokeskustelua ei useinkaan pidetä toivottavana. Eivätkö eettiset kysymykset kuitenkin ole olennainen osa tieteen tekemistä? Tiede ei voi olla irrallinen osa elämästä, jotakin eettisten valintojen tuolla puolen.

    En yrittänytkään piiloutua näennäisen journalistisen objektiivisuuden taakse, sillä sellaista ei ole. Ihmiset ovat yksilöitä ja tekevät valintoja omista arvoasetelmistaan käsin.
    Juttu on tehty omasta näkökulmastani: siit ihmetyksestä, että biologiassa eettista pohdintaa väheksytään.

    Tavoitteeni oli, että aiheesta syntyisi keskustelua, niin kuin tuntuu tapahtuneen. Kiitos siitä keskustelijoille!

    Kiitos myös, että huomasitte virheeni fuksien pääaineen kohdalla – olisi pitänyt tarkistaa eikä olettaa. Siitä väärinkäsityksestä pahoittelut.

    Hanna

  • ” Eivätkö eettiset kysymykset kuitenkin ole olennainen osa tieteen tekemistä? Tiede ei voi olla irrallinen osa elämästä, jotakin eettisten valintojen tuolla puolen. ”

    Ongelmahan tässä on se, että eettisen kysymykset ovat puhtaan subjektiivisia kun taas tieteen (science) päämääräänä on objektiivinen tieto. Humanistisissa tieteissä (studies) eettiset kysymykset ovat olennaisempia, sillä alalla tutkitaan asioita jotka ovat subjektiivisia.

    ”Juttu on tehty omasta näkökulmastani: siit ihmetyksestä, että biologiassa eettista pohdintaa väheksytään.”

    Voisiko syynä olla se, että ne jotka vaativat eettistä pohdintaa käytännössä vaativat heidän etiikkansa käyttöönottoa? Tuskin muutoin vaaditaan pohdintaa, jos ei sillä käytännössä tarkoiteta muutoksen vaatimista. Jos suurin osa ei näe eläinten leikkelyssä sen enempää eettistä ongelmaa kuin aamiaspekonissaan, niin eihän he tietenkään ala käymään keskustelua siitä. Jos ongelmaa ei ole niin siitä on turha keskustella – keskustelkoon he, joiden mielestä siinä on ongelma.