Brittiläisistä rockyhtyeistä ehkäpä kaikkein legendaarisimman, eli Led Zeppelinin viidennen pitkäsoiton julkaisusta tulee näinä päivinä, eli 28. maaliskuuta kuluneeksi 39 vuotta. Houses of the Holy ei ole milloinkaan saavuttanut yhtä arvostettua statusta kuin Zeppelinin neljä ensimmäistä pitkäsoittoa.
Niiden tasolle onkin toki vaikea yltää, mutta kuitenkin myös Houses of the Holyn kahdeksasta kappaleesta ainakin puolet edustaa klassikkotasoa.
Avausraita The Song Remains the Same on Jimmy Pagen kitaroinnin ja John Bonhamin viriilin rumputyöskentelyn taidonnäyttö, The Rain Song todella kaunis akustisvoittoinen balladi, Over the Hills and Far Away folkriffeineen erinomaisen iskevä rockkappale ja No Quarterissa John Paul Jones loistaa kosketinsoittimineen. The Ocean jyrää kohtuullisen innostavasti ja D’yer Mak’er edustaa yllättäen reggaeta, mutta junnaavan riffin kahlitsema Dancing Days ja funksoundissaan tarkoituksellisen humoristinen The Crunge ovat pakostakin täytteenomaisempia raitoja.
Kokonaisuutena Houses of the Holyn voi silti kevyesti sanoa olevan mainettaan laadukkaampi levykokonaisuus.
Kuitenkaan se ei yllä vuonna 1975 ilmestyneen tupla-albumin Physical Graffitin veroiseen monipuolisuuteen. Kyseinen aarreaitta sisältää niin pitkiä vakuuttavia teoksia Kashmirin ja Ten Years Gonen tyyliin kuin Boogie with Stun kaltaisia terhakoita rockraitoja.