Kaunis kannanotto
Laura Veirsin tavaramerkiksi ovat muodostuneet helmeilevät ja upottavat äänimaailmat, jotka rakentuvat tanakoiden ja hennompien soittimien keinuvasta yhteistyöstä. Yhdeksännellä albumilla Warp and Weft läskibassojen ja sellojen sekä viulujen ja pedal steelien rinnalle nousevat kitarat. Ne tuovat mukaan levyn teemoihin sopivaa terävyyttä ja suoraviivaisuutta.
Terävyys on läsnä myös albumin lyriikoissa. Jo ensimmäisellä kappaleella Sun King luonnonilmiöt jäävät äidin lapsiaan kohtaan tunteman huolen varjoon. Levyn kantava teema onkin huoli maailman tilasta ja siitä, kuinka vaikeaa viattomia on suojella sen vaaroilta. Esimerkiksi America suree selväsanaisesti maansa arvojen rappiota, mutta yksityiskohtaisemmin aseiden määrää sen kaduille. Vastaavasti Sadako Folding Cranes kertoo tarinan pienestä japanilaistytöstä, jonka viattoman elämän ydinpommi pyyhkäisi pois.
Tuoreen äidin henkilökohtainen sitoutuminen levyn teemaan tulee esiin erityisesti Veirsin laulusuorituksissa. Muutamilla kappaleilla hän asettaa omalle äänelleen jopa hieman liian kovia haasteita. Toisaalta Veirs on rakentanut äänensä haurauden osaksi tyyliään. Se on ennemminkin kiehtova osa kokonaisuutta kuin heikkous.
Itsevarmuus laulun suhteen näkyy myös siinä, että upeista äänistään tunnetut Neko Case ja k.d. lang saavat vierailullaan vain taustalaulajien roolit.
Warp and Weft ei tarjoa sellaista popjuhlaa tai kokonaistunnelmaa kuin jotkut Veirsin aiemmista albumeista. Esimerkiksi That Alicen rokkaava energia ja mukana hoilattava kertosäe jäävät levyllä ainutlaatuisiksi.
Toisaalta kuulas tai ilomielinen kokonaisuus eivät sopisi levyn kantavaan teemaan samalla tavalla kuin terävyys ja vaihtelevuus. Warp and Weft on kypsä ja rohkea albumi, jolla Veirs itsevarmasti rakentaa erilaisista aineksista vahvan kokonaisuuden.
Laura Veirs: Warp and Weft. Raven Marching Band, 2013.