“Kärsimykset tulevat opettamaan. Tämän ymmärtäminen auttaa aavistamaan rakkauden kärsimyksen takana”, sanoi kirjailija Tommy Hellsten.
Kristillisestä piiristä ponnistavan laulaja-lauluntekijä Tommi Kaleniuksen laulut ja Hellstenin puhumiset vuorottelivat Kasvotusten-kiertueen Joensuun esiintymisessä toukokuussa. Temaattista samankaltaisuutta oli havaittavissa ja yhteinen sävel oli hienoksi hioutunutta. Tematiikka lähti liikkeelle henkilökohtaisesta historiasta, jatkui elämänviisauksien kautta Jumalaan eri puolilta ja päättyi optimismiin sekä ylistykseen. Voiko olla kauniimpaa tapaa – kirkossa – päättää tuokio kuin edesmenneen Leonard Cohenin Hallelujah-kappaleeseen.
Kalenius käynnisti illan kahdella ihmissuhteita käsittelevillä lauluillaan. Ajattele loi alkuun sopivan lämmintä tunnelmaa. Toisena tullut vanha tuttu Gloria hurmasi riisutulla ja kevyellä sovituksellaan. Kappaleen jälkeen Kalenius pyysi, ettei enää taputuksia. Pyyntöä kunnioitettiin lähes poikkeuksetta. Sallittu poikkeus saatiin nopeasti Tommy Hellstenin astuessa alttarin eteen.
Lumous valtasi Joensuun evankelis-luterilaisen kirkon salin, kun Hellsten aloitti. Alkoholismin kourissa olleet vanhemmat, poika “terapeuttina” heille pannuhuoneessa, myöntävä kehotus avioeroon ja häpeä. Hellsten kääntyi Jumalan puoleen, joka kehotti häntä tekemään tripin itseensä. 50 vuoden kuluttua yksi matka oli päätöksessä ja “tuloksia” löytynee hänen kirjoistaan.
Jos sinä olet oli yksi illan koskettavimmista lauluista, jossa on loistavat, tulkinnalliset lyriikat. Sanat käyvät niin ihmisen jumalasuhteeseen kuin parisuhteen konteksteihin sujuvasti. Kappale oli myös huikea käänteinen vastaus papin reagoimattomuuteen, kun nuori Hellsten tarvitsi kuuntelijaa. Pappi ei tätä osannut ja jätti hänet yksin.
Tauon jälkeen Tommi Kalenius avasi pelin kauniilla tuntemattomalla laululla. Hellsten puolestaan jatkoi tarinaansa ja puhe kääntyi kohti mysteeriä, tätä ihmisten etsinnän kohdetta, jota aineellisesti yritämme tyydyttää siinä onnistumatta. Liki järjetöntä tahdonvoimaa Hellsten osoitti kertoessaan vaimonsa kuolemasta ja nopeasta hyppäämisestä tälle kiertueelle. Peruuntumisen riski oli todellinen, mutta onneksi niin ei käynyt!
Loppua kohti mentäessä huomion herätti Ninni Poijärven tulkitsema, Kaleniuksen sanoittama Kiitos, joka oli tarkoitettu sanoittajan entiselle vaimolle, kauniina sanoina yhteisistä vuosista.
”Läsnä voi olla vain se, joka on menettänyt elämänhallinnan”, Hellsten sanoi.
Melkein lopuksi Kalenius heitti yhden positiivisimmista lauluistaan Me ollaan, joka liikkui tutulla parisuhteen alueella. Onneksi noin raikkaita lauluja jaksaa kuunnella. Ilta sai tunnelmallisen lopun, kun Ninni Poijärvi kiskaisi sieluun uppoavan tulkinnan Leonard Cohenin tekemästä, Jeff Buckleyn modernisoimasta ja jopa Bon Jovin keikoillaan esittämästä Hallelujahista. Minun puolestani kaikki jumalanpalvelukset voisivat tähän päättyä, niin olisi samassa paketissa sekä modernisoitumista että pysyvyyttä.
Musiikillisesti parasta antia oli ehdottomasti minimalismi. Muuta ei tarvittu kuin Kalenius ja kitara, Poijärvi ja viulu, Antti Suonio ja koskettimet. Musiikillisena keulakuvana ollut Kalenius tuntui koko tuokion ajan aidosti tarkoittavan, mitä lauloi ja sanoi. Tähän kun yhdistetään Hellstenin puheet, joista välittyi läpi riipaiseva suoruus, syvä elämänkokemus ja ihmisten kohtaamiseen tarvittava läsnäolon taito niin ilta oli ajattelua, herkistymistä ja mielenrauhaa.