Tutkijat väittävät viimein löytäneensä selityksen ihmislajin erityisen vilkkaalle pariutumiselle rockfestivaaliympäristössä. Jo pitkään on tiedetty, että etenkin pitempiaikaisen parinmuodostuksen taustalla on niin kutsuttu rakkaus-ilmiö, johon liittyy ihmisyksilöiden lisääntynyt mielihyvän tunne, aistihavaintojen vääristyminen, sekä kohonneet hormonipitoisuudet. Yleisesti festivaaliympäristöä on pidetty lajille luonnollisena paikkana, sillä nestemäisen etanolin nauttiminen, viihtyminen ulkona valoisaan vuodenaikaan sekä liikkuminen laumoissa on lajille luonteenomaista.
Mikään edellä mainituista luontaisista tekijöistä ei kuitenkaan aiemmin ole yksistään osoittautunut rakkauden syntysyyksi. Nestemäisen etanolin on todettu lisäävän hetkellisesti rakkaustunnetta, mutta usein tämä tunne pilkkoutuu alkoholin kanssa yhtäaikaisesti yksilön maksassa. Rakkauden poistuminen elimistössä yhtä aikaa alkoholin kanssa aiheuttaa tilanteesta riippuen pakonomaista juoksua tai hiipimistä muutama tunti sitten valitun kumppanin luota.
Ulkoilma ja valon määrä ei sekään yksistään selitä voimakasta pariutumista, koska nämä olosuhteet toteutuvat usein myös festivaalialueen ulkopuolella, mutta alueen sisäpuolella pariutuminen on poikkeuksellisen vilkasta. Nyt tutkijat ovat kuitenkin löytäneet suurimman selityksen rakkauden aktiiviselle esiintymiselle nimenomaan rockfestivaaleilla. Ääni, jonka tiettyjä alatyyppejä laji nimittää musiikiksi, on erittäin keskeinen tekijä rakkaus-ilmiön kehityksessä.
Musiikki lisää todistetusti rakkauden kaltaisia tuntemuksia kuten tarvetta liikehditään (tunnetaan lajiyksilöstä riippuen nimellä tanssi tai älytön toikkarointi) ja hvyänolontunnetta. Musiikki toimii yksilöillä kollektiivisena soidinhuutona, joka kokoaa yhteen potentiaalisesti toisistaan kiinnostuneet yksilöt. Yksilöt pyrkivät soidinhuutoa tuottavien lajinsa edustajien ja lähettyville, ja soidinhuudon tahtiin tapahtuva liikehdintä johdattaa yksilöitä toistensa luokse. Musiikki antaa lajin edustajille mahdollisuuden suulliseen kommunikaatioon yhteisen keskustelunaiheen muodossa. Lisäksi musiikin aiheuttamaa tanssia on pidetty luontevana tapana myös fyysiseen kosketukseen.
Musiikin on havaittu poistavan joitakin erityisesti pohjoista pallonpuoliskoa asuttavien yksilöiden pariutumista haittaavia käyttäytymismalleja. Tällaisia ovat tavanomainen katsekontaktin ja puheen välttäminen vieraan yksilön kanssa. Lajinomaisen ”mitä vittua sä kyyläät” ääntelyn sijaan yksilöt saattavat vastata toisen yksilön kontaktinottoyritykseen jopa kasvolihasten liikuttamisella tavalla, jota tiedeyhteisö nimittää hymyksi.
Koska erityisesti festivaaleilla esitetyn musiikin on havaittu muuttavan merkittävästi yksilöiden aggressiivista ja juroa käyttäytymistä, tutkijaryhmä suosittaa festivaaliterapiaa kaikille yksilöille, joille rakkauden tuntemus on toistaiseksi vieras. Tutkijaryhmä pohtii parhaillaan, voidaanko joitakin maapallon konfliktialueita muuttaa rockfestivaaleiksi.
Elina Armisen arvio novellista:
Läpimurto rakkaustutkimuksessa esittelee tieteen tuoreita saavutuksia: vihdoin on löydetty syy ihmislajin vilkkaaseen pariutumiseen rockfestivaaliympäristössä. Novelli on siis tieteellisen tekstin parodia. Sen vitsi on selittää ihmistä ja hänen rakkauskäyttäytymistään sanakääntein, jotka liitetään eläinten soidinkäyttäytymiseen. Tätä analogiaa on käytetty paljon. Novelli löytää kuitenkin hauskoja rinnastuksia ihmisten ja eläinten välillä, esimerkiksi kuvatessaan musiikkia ”kollektiivisena soidinhuutona, joka kokoaa yhteen potentiaalisesti toisistaan kiinnostuneet yksilöt”. Varmaan moni on valmis allekirjoittamaan tutkimustuloksen: ”Nestemäisen etanolin on todettu lisäävän hetkellisesti rakkaustunnetta, mutta usein tämä tunne pilkkoutuu alkoholin kanssa yhtäaikaisesti yksilön maksassa”. Läpimurto rakkaustutkimuksessa on kepeä, yhden vitsin varaan rakennettu juttu. Vitsi kuitenkin toimii: tieteellistä kieltä on parodioitu osuvasti ja lukijaa naurattaa.