UEF – Lukukausimaksukeskustelu velloo korkeakouluissa yhä uusina eri suuruisina aaltoina, mutta ei näytä tyyntyvän. Edelleen vallitseva näkemys on koulutuksen maksuttomuutta puolustava, mutta välttämättömyyteen vedoten maksuja pohditaan yhä vakavampaan sävyyn. Itä-Suomen yliopiston laitosjohtajat eivät tee poikkeusta tähän sääntöön Uljaan tekemän kyselyn perusteella. Kyselyyn vastanneiden laitosjohtajien joukossa yleistunnelma on, että ennen pitkää lukukausimaksut tulevat, vaikka monet johtajista ilmoittavat niitä vastustavansa. Etenkin EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille asetettavia lukukausimaksuja pidetään jo selviönä ja niitä moni laitosjohtajista myös kannattaa.
Lukukausimaksut näyttävät tosin olevan laitosten johtotasolla selvästi vaikea kysymys. 19 laitosjohtajasta kysely tavoitti sähköpostin vastaanottokuittausten perusteella 13 ja tavoitetuista vain seitsemän uskaltautui vastaamaan. Useat sähköpostiohjelmat tosin tarjoavat mahdollisuutta estää vastaanottokuittauksen lähettäminen, joten on mahdollista, että kysely tavoitti enemmänkin laitospomoja. Yliopiston kannalta kyselyn tulos näyttää synkältä, sillä 2. lokakuuta ilmestyneessä Uljaassa professori Riitta Ahonen suomii yliopistoa vapaan keskustelukulttuurin puuttumisesta.
Esitimme laitosjohtajille viisi kysymystä:
1. Kannatatteko lukukausimaksujen käyttöönottoa yliopistoissa?
2. Mikä olisi lukukausimaksujen sopiva suuruus, jos ne otettaisiin käyttöön?
3. Uskotteko, että lukukausimaksut otetaan käyttöön, jos kyllä, niin kuinka pian arvioitte niiden tulevan?
4. Olisiko lukukausimaksuilla yliopisto-opiskelijoita tai opiskelemaan haluavia eriarvoistava vai eriarvoisuutta vähentävä vaikutus?
5. Mitkä olisivat lukukausimaksujen käyttöönoton vaikutukset juuri teidän laitoksellanne?
Laitosjohtajien vastaukset:
Tapio Määttä, oikeustieteiden laitoksen johtaja
1. En
2. EU/ETA-alueen ulkopuolisille noin 5-20000 euroa vuodessa, koulutusalasta riippuen.
3. Noin 3-5 vuoden sisällä tulee EU/ETA-alueen ulkopuolisille, mutta laajemmin en usko lukukausimaksujen olevan tulossa käyttöön.
4. Lisäisi byrokratiaa. Jos toisesta korkeakoulututkinnosta tulisi maksullinen, olisi eriarvoistava. Jatkuvan koulutuksen idea on tärkeä ja aikuiskoulutuksen merkitys korostuu tulevaisuudessa edelleen.
5. Varmaan kysyntää myös maksullisiin opintoihin olisi, eli laitos voisi taloudellisesti kyllä hyötyä verrattuna aloihin, joihin ei ole samanlaista kysyntää.
Seppo Lapinjoki, farmasian laitoksen johtaja
1. Rajoitetusti tietyn maksuttoman perusoikeuden täytyttyä.
2. Voisi suhteuttaa koulutusalan kustannuksiin.
3. Eivät tule ainakaan kuluvalla vuosikymmenellä.
4. Riippuisi toteutusperiaatteesta
5. Ei erityisvaikutuksia, jos järjestelmä otettaisiin kattavasti käyttöön koko maassa.
Risto Turunen, humanistisen osaston johtaja
1. En. Lukukausimaksuttomuus on suomalaisen koulutusjärjestelmän kilpailuetu kovenevilla koulutusmarkkinoilla. Jokin pienimuotoinen materiaalimaksu (200-300 euroa) voisi olla mahdollinen.
2. Edelliseen vastaukseen sitoutuneena en ole edes ajatellut.
3. Uskon. 2-3 vuoden sisällä ainakin EU:n ulkopuolelta tuleville.
4. Eriarvoistava. Opiskelusta tulisi hyväosaisten huvi.
5. Todennäköisesti hakijamäärät romahtaisivat. Alalta ei valmistuta erityisen hyväpalkkaisiin ammatteihin. Kasvavat taloudelliset satsaukset opiskeluun johtaisivat hakeutumisen aloille, joissa opiskeluaika on lyhyt, työllistyminen varmaa ja palkkaus hyvä.
Timo Tokola, metsätieteiden osaston johtaja
1. Kansainvälisten opiskelijoiden osalta meillä on ollut jo käytössä maksu tietyissä ohjelmissa. Maksu mahdollistaa monipuolisen opetuksen järjestämisen ja yhteiseurooppalaisen yliopistoverkoston ylläpidon ”European Forestry” –ohjelmassa, jossa kummaniyliopistoissa on maksuja käytössä. Useimmat opiskelijat saavat maksun kustannetuksi stipendin kautta. Toistaiseksi ei ole ollut tarvetta lukukausimaksuihin kotimaisissa ohjelmissa. Metsätieteissä opintoja ei ole keskeytetty kovin paljon ja maksun merkitys olisi varmaan melko pieni. Kannatan kansainvälistä maksullista ja laadukasta tutkintokoulutusta. Kovin useilla aloilla ei ole Suomessa vielä siihen mahdollisuuksia.
2. Sopiva eurooppalaisen yliopistokoulutuksen vuosihinta on 4000-8000 euroa. Suomalaisessa järjestelmässä se varmaan kompensoitaisiin jotenkin stipendien tai opintoseteleiden avulla. Suomalaisessa yhteiskunnassa toistaiseksi halutaan taata koulutusjärjestelmä, jossa opiskelukustannukset suurelta osin maksetaan verovaroista.
3. Lukukausimaksut koskevat aluksi vain kansainvälisiä ohjelmia. Opetuksen maksullisuuden toteutuminen riippuu kansantalouden taloudellisesta tilasta. Jos taloutemme tilanne vaikeutuu ja huoltosuhde heikkenee riittävästi, niin kymmenen vuoden päästä meillä on lukukausimaksut.
4. Lukukausimaksujen yhteyteen on ehdotettu monenlaisia tasa-arvoisuutta korostavia instrumentteja. Uskoisin uudenkin järjestelmän olevan suhteellisen tasa-arvoneutraali ja koskevan kaikkia koulutusasteita. Jos yksittäisille kansalaisille mahdollistetaan tietty opiskeluaika, mutta otetaan pois useiden tutkintojen ja ylipitkien opintojen mahdollisuus, niin se on vähentää eriarvoisuutta koko kansantalouden tasolla.
5. Vaikutukset olisivat nykyisellään aika pienet.
Tapani Pakkanen, kemian laitoksen johtaja
Lukukausimaksujen periminen soveltuu ulkomaalaisilta opiskelijoilta yhdistettynä toimivaan stipendijärjestelmään. Maksujen perimistä kotimaisilta opiskelijoilta en kannata nykytilanteessa.
Jyri Manninen, kasvatustieteiden ja psykologian laitoksen johtaja
1. En suomalaisille tai EU-maiden opiskelijoille, mutta EU:n ulkopuolisille kyllä.
2. Ulkomaalaisille siis ehkä 5000 – 8000€?
3. Suomalaisille ei varmasti ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta jos ihmiset jatkavat väärin äänestämistä, voi meillä 15 vuoden kuluttua olla hallitus joka laittaa maksutkin opiskelijoille.
4. Eriarvoistava ilman muuta, ellei sitten rakenneta vain ja yksinomaan ”lahjakkuuteen” perustuva stipendijärjestelmä samalla. Eli jos selviää pääsykokeista, saa automaattisesti stipendin, jolla sitten maksaa maksut (tämä olisi tietty hölmöläisten peitontekemistä). Lisäehto tietysti olisi, ettei opiskelupaikkaa voi ostaa ”pappa betalar”-mallilla, ellei selviä noista pääsykokeista…
5. Jos siis teoriassa tulisivat käyttöön suomalaisille huomenna, niin karsisi 90% nykyisistä opiskelijoista varmasti pois. Ulkomaalaisille (ei-EU) sen sijaan voisi toimia jopa houkuttimena ja varmistaisi samalla opetusresurssit. Meillä muuten alkoi juuri nyt uusi KV-maisteriohjelma, johon haki 26, valittiin kuusi riittävän bachelor-tason omaavaa, kaksi aloittaa… EU-maiden ulkopuolelta oli suurin osa kahta lukuun ottamatta. Vedämme ohjelman nyt ”omasta selkänahasta” ilman lisäresursseja, mutta jatkossa se ei onnistu, koska mm. toimintamäärärahamme on pudonnut -40% viime vuodesta edessä voi olla aika, ettei ole enää resursseja kouluttaa muita kuin lukukausimaksuja maksavia ulkomaalaisia.
Jukka Korpela, historian ja maantieteen laitoksen johtaja
1. Kuten olen useassa yhteydessä – mm. Helsingin Sanomissa ja Karjalaisessa sanonut – kannatan lukukausimaksuja. Kyse on kuitenkin hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta. Sitä en missään nimessä kannata, että opiskelijoilta alettaisiin periä maksuja, joita ei heille kompensoida. Näen lukukausimaksut yliopistojen rahoituksen rationalisoimisena. Lopullinen maksaja on täysimääräisesti valtion budjetti. KANNATAN SIIS KOMPENSOITUJA LUKUKAUSIMAKSUJA, joilla suomalaisille ylioppilaille annettaisiin yksi ilmainen tutkinto ja oikeus asiakkaana viedä raha sille laitokselle, josta saa hyvää opetusta. KANNATAN SIIS SITÄ, ETTÄ OPISKELIJAT SAISIVAT OPETUSMINISTERIÖN VIRKAMIESTEN SIJAAN PÄÄTTÄÄ YLIOPISTOJEN RAHOITUKSESTA.
2. Kuten siis olen sanonut, niiden tulee kattaa opintojen kustannukset 100%:a, koska kyse on siitä, että näin yliopistoille kanavoitaisiin tutkintotuottavuudesta tuleva nykyisen laskentamallin osuus. Tutkinnot tietenkin maksavat eri määrän rahaa, joten tämä vaatii säätöä kuten kaikki laskentamallit.
3. Uskon, että maksut otetaan käyttöön pian, koska yhteiskunnassa näyttää olevan niille otollinen ”tahtotila” ja elinkeinoelämä lobbaa niiden puolesta. Ne ovat myös ainoa keino kattaa kansainvälisen opintotarjonnan kustannuksia, jotka muuten syövät resursseja varsinaiselta opetukselta. Lisäksi näin uskotaan paikattavan ainakin osa yliopistojen rahoitusvajeesta, koska sitä ei uskalleta kattaa leikkaamalla korkeakouluverkostoa tai lisäämällä valtion suoraa rahoitusta. Jos lukukausimaksut toteutetaan näin, tulos on onneton. Siiitä enemmän alempana. Siksi vastustamisen sijaan olisi syytä avoimesti pohtia esittämääni mallia, joka antaa kuitenkin vastaukset kaikkiin elinkeinoelämän esittämiin, maksuja puoltaviin väitteisiin ja turvaa koulutuksellisen tasa-arvon ja kansainvälisten opintojen rahoituksen.
4. Jos maksut toteutetaan kompensoimattomina, niillä on tietenkin eriarvoistava vaikutus: mitä suuremmat maksut, sitä rikkaammat vanhemma! Tästä asiasta on turha enempää keskustella. Jos taas toteutettaisiin kompensoitu malli, se ei tähän asiaan vaikuttaisi lainkaan, koska kustannukset eivät nousisi.
5. Lukukausimaksut eriarvoistaisivat ja kolahtaisivat kaikkein kovimmin niihin oppiaineisiin, joista ei valmistuta suurille palkoille. Vielä saatan uskoa, että joku ottaa lainaa maksaakseen juristiopinnot tai lääkäriopinnot, koska ne voi laskuttaa asiakkailta. Humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla ei ole näitä perspektiivejä. Siten niiden opiskelijoiksi hakeutuvat vain varakkaiden ja supervarakkaiden perheiden lapset (maksusta riippuen). Kun näitä ei riitä varsinkaan Itä- ja Pohjois-Suomessa, käy meille huonosti.