Laadukas ja varma valinta

Joensuun kaupunginteatteri on tehnyt varman valinnan ottaessaan ohjelmistoonsa näin joulun alla Sven Nordqvistin suosittuihin lastenkirjoihin pohjautuvan Viirun ja Pesosen joulu -esityksen. Valinta kantaa, sillä esitys on laadukasta lastenteatteria ja tuo katsojalle jouluisen olon.
Viiru (energinen Mirva Kuivalainen) ja Pesonen (laatutyötä tekevä Olli-Kalle Heimo) odottavat jouluaattoa ja Joulupukkia, mutta Pesoselta on usko jouluun kadonnut ja varatkin ovat vähissä, joten paineet ovat kovat toteuttaa Viiru-kissalle hänen unelmiensa joulu. Lisäksi pitäisi Joulupukkikin jostain taikoa – tai pikemminkin rakentaa.

Juonta näytelmässä ei varsinaisesti ole, mutta kokonaisuus keskittyy joulun ja Joulupukin odottamiseen sekä Pesosen kadonneen joulumielen palauttamiseen. Tarinan runko koostuu lähinnä erilaisten jouluvalmisteluiden esittelystä, jonka ohjaaja Iiristiina Varilo onkin toteuttanut riemukkaasti, välillä jopa sketsimäisesti. Kehystarinassa tontut (Lassi Uimonen ja Hans Stigzelius) raportoivat Joulupukille (Seppo Timonen) työstään Viirun ja Pesosen tarkkailijoina. Tietysti on hieman hämmentävää, että kehystarinaa ei lopussa suljeta, vaikka siihen esityksen alussa käytetään aikaa. Motiiveja ja juonielementtejä tarjoillaan, mutta niitä ei viedä loppuun, mikä tekee kokonaisuudesta hieman hajanaisen.
Näyttämöratkaisu on erityisen onnistunut: vain muutama lavastekuusi ja tärkeimpänä elementtinä tonttujen valtava kirja, josta aukeaa Viirun ja Pesosen koti. Valaistus on toteutettu maltillisesti, mutta tyylillä. Kun joulusiivouksen aiheuttama tulva saa hahmot surffaamaan keittiössä Beach Boysin soidessa taustalla, valaistus vie yleisön todella veden alle, ja kun vihdoin oikea Joulupukki saapuu, valaistaan talvinen yömaisema todella kauniisti.

Näyttelijät kantavat roolinsa ja huomioivat niin lapset kuin aikuiset. Tietenkin lastenteatteriin kuuluvat maneerit kuten yleisöön tuijottelu dialogin aikana ja – etenkin Kuivalaisen Viirun ja Stigzeliuksen Rotan – lähes piirrettymäinen äänen käyttö olivat vahvasti läsnä. Tasapainoa tuo Heimon melko rauhallinen ja sopivasti höppänä Pesonen. Olisikin virkistävää nähdä joskus lastenteatteria, joka olisi vähemmän yliampuvaa. Toisaalta esityksen suurin etu on sen pysyminen tiukasti lastenteatterin puitteissa; monesti lapsille suunnattuihin esityksiin on rakennettu joitain aikuisille tarkoitettuja dramaturgisia silmäniskuja, kuten piilotettuja alapäävitsejä tai vastaavaa. Viirun ja Pesosen joulussa ne loistavat poissaolollaan. Esitys keskittyy täysin lapsiyleisöönsä, ja hyvä niin.

Omapäinen kukko taisi olla lasten suosikki, mutta myös Heimon sympaattinen ja monipuolinen Pesonen sekä puhtaasti sketsihahmon tyylillä Pesosen naapurin roolin vetävä Hans Stigzelius nousivat esiin. Uimonen ja Stigzelius muuntautuvat ketterästi useampaan rooliin.
Kaiken kaikkiaan esityksestä jäi hyvä ja lämmin mieli, kuten jouluteemasta pitääkin. Näytännön loppuhuipennuksena näyttelijät tarjoilivat yleisölle piparkakkuja – myös kriitikoille.