Tarinat tukkanuottasilla
JOENSUU – Valtiollisen propagandan viimeisin nousukausi on jatkunut koko 2000-luvun ajan, ja Ukrainan kriisin kuumentamassa kansainvälisessä tilanteessa vaikutusyritykset ovat välillä räikeitä. Älylaitteiden ja muun viestintätekniikan kehittyminen on tehnyt yleisen mielipiteen manipuloinnista entistä houkuttelevampaa, kun massat on helppo tavoittaa.
Vieraan valtion palkollisiksi epäillyt mielipidevaikuttajat levittävät omaa tarinaansa, mustamaalaavat vastapuolta sekä luovat hajaannusta myös Suomessa. Uljas kysyy -keskustelun vetäjä, turvallisuuspolitiikkabloggari Rysky Riiheläinen arvioi, että informaatiosota on tullut jäädäkseen.
Informaatiosodalta suojautuminen ei tarkoita netin ja telkkarin sulkemista. Se tarkoittaa lähdekriittistä ja argumentoivaa keskustelua vastapainoksi puskista huutelijoille. Riiheläinen korostaa, että kansalaiskeskustelusta vetäytyminen voi pahentaa asiaa.
”Jos keskustelu vaisuuntuu ääri-ilmiöiden pelossa, on sekin väärin. Vääntämään ei tarvitse jäädä, mutta kertokaa mielipiteenne.”
Yle Uutisten toimittaja Jessikka Aro korostaa lähdekritiikin merkitystä niin uutistoimituksissa kuin sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissakin.
”Vaatikaa todisteita. Monet ovat taipuvaisempia uskomaan netissä liikkuvia valheita sen sijaan, että menisivät alkuperäisen tiedon lähteelle.”
Aro kokee joutuneensa työnsä vuoksi trollaamisen koelaboratorioksi. Tilannetta ei ole helpottanut se, että verkkovihassa naisviha on tutkitusti hyvin tyypillistä.
”Olen tekemässä juttua venäjämielisistä trolleista ja pyysin ihmisiä kertomaan kokemuksistaan. Olen saanut todella paljon mielenkiintoista tietoa, mutta joutunut myös massiivisen trollauksen kohteeksi. Olen aikaisemminkin saanut palautetta, mutta kaikkeen aikaisempaan verrattuna se on ollut todella sinnikästä, pitkäkestoista ja paljon törkeämpää. Tämä on merkittävä erottava tekijä.”
Venäjällä valtio kontrolloi valtaosaa maan tiedotusvälineistä. Lisäksi siellä väitetään olevan laitoksia, joissa palkatut ihmiset tekevät ruohonjuuritason vaikuttamista sosiaalisessa mediassa ja kommenttipalstoilla. Nettiprikaateja epäillään Venäjän lisäksi olevan ainakin USA:lla, Kiinalla ja Iso-Britannialla. Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela pitää huolestuttavana, jos valtio todellakin harjoittaa yleisen mielipiteen manipulointia toisen valtion kansalaiskeskustelussa.
”Se on sotaa ja todella vakava asia. Informaation levittäminen on vaarallista, koska niinhän ihmiset saadaan tappamaan”, Korpela toteaa ja jatkaa:
”Tätä nykyä kukaan ei oikein hallitse taloutta, eikä aseillakaan voi kontrolloida kauheasti, koska ne ovat maailmanlopun aseita. Informaatiota on järkevää ryhtyä käyttämään aseena.”
Kokoomuksen verkkolehti Verkkouutiset kertoi Venäjän duuman jäsenen Jelena Mizulinan ehdottaneen uuden venäläisen eliitin synnyttämistä hedelmöittämällä mahdollisimman monta naista Putinin spermalla. Lehti mainitsi, että alkuperäinen ukrainalaislähde ei ollut luotettava. Iltapäivälehdet tarttuivat herkulliseen uutiseen, mutta jättivät pois maininnat alkuperäislähteestä tai lisäilivät niitä vasta myöhemmin. Nettikansa oli jo levittänyt uutisen kaikkialle.
Myös venäläinen media on saanut omia myöhemmin valheellisiksi osoittautuneita juttujaan Ukrainan tapahtumista laajalti läpi. Klikkijournalismi ja uutistoimitusten kiire kiihdyttävät osaltaan huhumyllyä.
”Informaatiosodassa etsitään systeemin heikkoja kohtia. Ja pelko on uusi seksi”, Riiheläinen kuvailee.
Valtiojohtoisista informaatio-operaatioista on kohtalaisen pitäviä todisteita, mutta paljon enemmän on ihan tavallista vihaa ja kiusaamista netissä. Selkeitä välineitä näiden erottamiseksi toisistaan ei ole. Vaikuttaa selvältä, että ”ammattisotilaita” informaatiosodassa on vähän, mutta he saavat joukoittain turhautuneita ja marginalisoituja liikkeelle. Samalla kaikki kriittinen kansalaisliikehdintä uhkaa leimautua.
Aro korostaa, että kritiikin kohteena ei ole se, mitä ideologiaa kukin edustaa. Ongelmana on kiusaaminen, vainoaminen ja vihamielisyys.
”Saa kannattaa mitä ideologiaa vain, mutta merkillepantavaa on, että nämä kommentoijat vaikuttavat lukutaidottomilta ja naisvihamielisiltä”, hän sanoo.
Helppoa ratkaisua ei ole, mutta voi toiveikkaasti ajatella, että käy kuin sadussa: ehkä peikot jähmettyvät kiveksi, jos joutuvat auringonvaloon.