STRASBOURG – Nuoret Eurooppa-aktiivit kampanjoivat eurovaalien alla sen puolesta, että äänestysikäraja tulisi nostaa 25 vuoteen, koska EU-asiat eivät kiinnosta nuoria. Paljon huomiota kerännyt kampanja ei onneksi ollut aito, vaan pyrki herättämään keskustelua siitä, miksi nuoret eivät arvosta äänestysoikeuttaan, kun heillä kerran sellainen on.
Yli 5000 nuorta ympäri Eurooppaa oli kutsuttu pohtimaan tätä ja muita eurooppalaiseen vaikuttamiseen keskittyviä kysymyksiä Euroopan parlamentin Strasbourgissa järjestämässä EYE 2014 -nuorisotapahtumassa. Eurooppalaisten oikeustieteen opiskelijoiden verkostoon kuuluva ELSA Joensuu ry osallistui tapahtumaan osana suurempaa delegaatiota.
Nuorilla on paljon sellaista tietoa, josta he eivät itsekään ole tietoisia. Se pitäisi valjastaa unionin kehittämiseen, mutta miten? Iso-Britannian entinen europarlamentaarikko Richard Corbett korosti eräässä työryhmässä nuorten mukaan ottamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
”Unioni on pyrkinyt aktiivisesti lisäämään sosiaalisen median käyttöä, jolloin lähestytään nuoria heidän käyttämillään tavoilla”, Corbett sanoi.
Toisaalta, muutamien osallistujien mielestä nettisivuille lisätään tietoa kaikesta mahdollisesta, jolloin tärkeimmät asiat hukkuvat helposti tietotulvaan.
Työryhmässä pidettiin myös hyvänä ajatuksena harjoittelumahdollisuuksien lisäämistä unionissa, jotta nuoret pääsisivät mukaan unionin toimintaan ja soveltamaan oppimaansa jo opiskeluidensa aikana.
”Unionin perusajatus on hyvä, mutta tätä nykyään unioni on vain laajentunut hallitsemattomasti liian monelle osa-alueelle. Unioni on itse vaikeuttanut omaa toimintaansa”, kertoi brittiläinen koomikko Andy Zaltzmann. Hän pureutui komiikan keinoihin puuttua yhteiskunnallisiin asioihin ”Can we laugh about anything?” -luennossaan.
Koomikko ymmärtää hyvin, kuinka nuorilla on vaikeuksia päässä lähelle unionia ja ymmärtää sen toimintaa, sillä hänkään ei ymmärrä sitä täysin. Unionin massiivinen koneisto ja byrokratia vieraannuttavat nuoret. Nuorilla on myös eri prioriteetit eri maissa, joten toisille toimiva systeemi ei välttämättä toimikaan enää toisaalla.
Zaltzmannista unionin tulisi keskittyä enemmän pääasialliseen tarkoitukseensa ja luoda uusia vaikuttamismuotoja.
”Totta kai aion äänestää, vaikka äänestäminen onkin vain yksi vaikuttamisen muoto, eikä välttämättä edes se toimivin.”
Moni varmasti äänestäisi, mikäli tietäisi hieman tarkemmin, keitä edes on ehdolla ja mitä asioita ehdokkaat ajavat. Media ei koe unionia kovinkaan mediaseksikkäänä, joten siitä ei kirjoiteta tarpeeksi. Lisäksi unionin 24 virallista kieltä tekevät siitä jokseenkin sekalaisen kokonaisuuden.
Alankomaalaiset Maurice ja Raoul de Koningen pitivät EU:ta yleisesti hyvänä.
”Onhan se tarjonnut nuorille muun muassa hyviä vaihtomahdollisuuksia ja helpottanut matkustamista”, he sanoivat.
Nuoret miehet olivat vielä hieman empiväisiä sen suhteen, äänestäisivätkö vaaleissa vai eivät, sillä eivät vielä olleet kuulemma oikein perillä ehdokkaista.
Eurokriisistä puhutaan mediassa jatkuvasti, mutta kuinka moni meistä todellisuudessa tietää, mistä kriisissä on kyse tai mitä edustajamme tekevät korjatakseen tilanteen? Edustajien tulisikin kiireiltään pitää myös äänestäjänsä ajan tasalla tekemisistään. Esimerkiksi minulle Sirpa Pietikäisen vierailu Ilmastopaketti 2030:n tiimoilta Itä-Suomen yliopistossa selvensi monta sellaista asiaa, joita en olisi kirjasta lukemalla välttämättä ymmärtänyt samalla tavalla.
Kirjoittaja on ELSA Joensuu ry:n varapuheenjohtaja. Yhdistys on osa eurooppalaisten oikeustieteen opiskelijoiden ELSA-verkostoa.