Haloo Helsinki räjäytti myös Kuopion kesäisen yötaivaan. Perjantai
Tänä vuonna 28.–29. heinäkuuta järjestetyn RockCockin odotetuin esiintyjä oli melko varmasti metallijätti Megadeth, jota odotettiin lavalle perjantaina illan pimennyttyä. Innokkaimmat fanit kutsuivat yhtyettä lavalle rytmikkäin huudoin jo kymmenisen minuuttia ennen keikan alkua, ja ainakin etummaisissa riveissä nyrkit alkoivat viuhua välittömästi Hangar 18 -klassikon pyöräytettyä setin käyntiin. Megadeth-nelikon soitto kulki erittäin mallikkaasti ja kokonaisuutena yhtye vaikutti olevan edelleen kovassa tikissä. Vuoden 2016 alussa julkaistulta Dystopia-albumilta kuultiin kolme kappaletta, loppuaika vierähti yhtyeen vanhemman tuotannon parissa. Pakolliset A Tout Le Monde, Tornado of Souls ja Symphony of Destruction kuultiin setin loppupuolella, ja encorena esitetty Holy Wars… The Punishment Due kruunasi vielä illan.
Megadeth luotti Kuopiossakin musiikkinsa voimaan eikä juurikaan malttanut jäädä kosiskelemaan yleisöään muilla tavoilla. Esimerkiksi ensimmäiset välispiikit kuultiin vasta encoren yhteydessä. Nokkamies Dave Mustaine kertoi nauttivansa pienemmissäkin paikoissa soittamisesta, koska ne muistuttavat yhtyettä siitä, mistä hommassa oikeasti on kyse. Osa kuunteijoista vaikutti kuitenkin olevan hivenen pettynyt siihen, miten helpolla yhtye yleisön päästi. Todennäköisesti Megadethin tahdissa olisi voinut viuhua vieläkin enemmän nyrkkejä ja tukkaa, mikäli yhtye olisi yleisöä tähän kannustanut. Yleisölle tehdyn pienen gallupin mukaan Megadeth soitti Kuopiossa hyvän keikan, mutta tajunnanräjäyttävän puolelle ei tällä kertaa päästy.
Ennen Megadethiä Stadionlavalla keinuttiin aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Suomen kovin poptähti Antti Tuisku nähtiin tänäkin vuonna RockCockin lavalla parhaaseen katseluaikaan. Viime vuonna Uljaan RockCock-reportaasissa Tuisku sai osakseen vain ylistyssanoja, ja show oli varsin erinomainen tänäkin vuonna: Tuiskun ja tanssitiimin lisäksi muun muassa Keinutaan-, Hanuri- ja Peto on irti -biisien tahtiin jorasi tuttuun tapaan lähes koko yleisö. Kappaleiden välissä kuullut Tuiskun palopuheet muun muassa hyljeksityn ja salaa kuunnellun artistin noususta Suomen kovimmaksi poptähdeksi taas ovat tulleet useampien nähtyjen keikkojen myötä turhankin tutuksi. Oikeastaan samat puheet, peppuhehkutukset ja anttitapanituiskut, on kuultu jokaisella keikalla lähes sanasta sanaan identtisinä. Ja onhan se valoruoskakin oikeastaan jo nähty. Toivottavasti keikkailusta ei ole tulossa #anatudelle ja #petocrew’lle pikkuhiljaa rutiininomaista suorittamista.
Festivaalien vakiovieraat Kaija Koo, Sanni, Stam1na ja Klamydia soittivat perjantaina tyyleilleen uskollisina varsin viihdyttävät keikat. Kuopiolaisjuuristaan huolimatta Jenni Vartiaista ei sen sijaan ole nähty kovin usein RockCockin lauteilla. Lahjakas artisti toi perjantain alkuiltaan kiistatta lisää lämpöä viehkeällä äänellään ja presensillään. Rantalava toimikin useamman erinomaisen show’n näyttämönä: viimeisenä lavalla esiintynyt Lauri Tähkä ei tainnut jättää rokkareitakaan kylmäksi.
RockCock järjestettiin tänä vuonna viidettätoista kertaa. Teini-ikäisen synttäreille oli kutsuttu esiintymään myös Dingo, jonka kulta-ajalla RockCock ei ollut vielä syntynytkään, joten yhtye nähtiin Väinölänniemen maisemissa ensimmäistä kertaa. Sifonkihuivit liehuivat ja taisivatpa rintaliivitkin lennähtää yhtyeen noustessa Neumannin johdolla Puistolavalle. Toimittaja oli kenties liian nuori saamaan kiinni Dingo-huumasta, joskin myös Dingon jälkeen esiintynyt ja Dingon tavoin ensimmäistä kertaa RockCockissa nähty, vähintään nuoren Neumannin tavoin naisia hurmaava Mikael Gabriel jätti yllättäen ehkä hieman kylmäksi.
Perinteiset Peräniemen kasinon rokkimeiningit olivat siirtyneet tänä vuonna kasinon uumenista Väinölänniemen uimarannan hiekalle. Väinöstage esitteli rokkikansalle monia uusia tuttavuuksia. Esimerkiksi metallipumput Marras ja Inkvisitor tarjoilivat yleisölle erinomaista thrash-vetoista tavaraa, ja taisipa jälkimmäisen yhtyeen tahtiin hiekka pöllytä oikein toden teolla moshpittaajien jaloissa.
Lauantai
Lauantaina päivän ensimmäiset soinnut kuultiin Nightwishistakin tutun Emppu Vuorisen kitarasta. Tällä kertaa mies esiintyi kuitenkin Brother Firetriben riveissä. Yhtye kuvailee itseään vapaasti suomennettuna infektiiviseksi, tarttuvaksi, hyväntuuliseksi ja koukuttavaksi melodic rock -yhtyeeksi kera salamoiden ja ballsien. Koska pallot tuskin liittyvät järkälemäisen hyvän orkesterin meininkiin millään tapaa, puhutaan todennäköisesti palleista. Yleisöä oli ehtinyt paikalle puoli kolmen aikaan jo varsin mukavasti, ja solisti Pekka Heino oli positiivisesti yllättynyt kuopiolaisyleisön aktiivisuudesta: ainakin hitit Indelible Heroes, For Better Or For Worse, Taste Of A Champion, Heart Full Of Fire ja encorena kuultu I Am Rock laulattivat ja tanssittivat Rantalavan yleisöä auringonpaisteessa. Tämän yhtyeen nimi kannattaa ehdottomasti painaa mieleen!
Illan pimentyessä Rantalavalle nousi 13 vuoden tauon jälkeen legendaarinen Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, joka oli ehdottomasti lauantain toiseksi positiivisin yllätys. Trio, joka on tosin kasvanut vuosien varrella kvartetiksi, räimi uutta ja vanhaa materiaaliaan isällisen jämäkin ottein Timo Rautiaisen hoitaessa vokaalista tarinankerrontaa. RockCockin keikka oli ehkä yksi yhtyeen parhaimmista festarikeikoista tänä kesänä. Varsinkin upea Lumessakahlaajat sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä.
Kolmas positiivinen yllätys oli kuopiolainen Block Buster, jonka mahtimenon ei tosin pitäisi tulla kenellekään enää yllätyksenä. Seitsemän vuotta sitten Kuopion bändikisan voittanut hard rock -yhtye on ehtinyt urallaan lämmitellä muun muassa Bon Jovia Helsingin Olympiastadionilla. Bändi on pian julkaisemassa timantinkovaksi ennustettua debyyttialbumia, jolta RockCockissakin kuultiin muutamia maistiaisia. Lisäksi nuoret miehet tykittivät Lenny Kravitzia tykimmin kuin Kravitz itse.
Block Busterin ohella täytyy hehkuttaa myös iltapäivällä Väinöstagella esiintynyttä, tämän vuoden Henry’s Pubin ja RockCockin bändikisan voittanutta Thermatea, jonka juurekas rock maistui pitkästä aikaa erittäin hyvältä. Mainittakoon, että Thermaten muusikoita on saattanut bongata myös Kuopion yliopiston kampukselta. Harmittavasti yhtye soitti osin päällekkäin myöskin tiukan setin vetäneen Michael Monroen kanssa.
Lauantaina juhlinnan päätti ansaitusti energinen Haloo Helsinki! Yhtyeestä on kasvanut vuosien varrella stadionluokan esiintyjä, jonka show ei jätä kylmäksi. Alkuun nelikon esiintyminen vaikutti jo liiankin suunnitellulta, mutta heti puolen yön jälkeen yleisön Elli Haloolle esittämä syntymäpäivälaulu rikkoi tehokkaasti melkein autopilotille ajautuneen, runsaasti valoja ja tulta sisältäneen shown. Tuosta lähtien tunnelma vain kasvoi kasvamistaan ja viimeistään Pulp Fictionin ja Hulluuden Highwayn myötä räjähti, samalla kun perinteinen ilotulitus täytti Kuopion kesäisen yötaivaan.
Viidestoista Kuopion RockCock tarjosi kävijälleen varmasti varsin viihdyttävän viikonlopun. Pääesiintyjinä nähtiin RockCockille tyypillisesti sekä raskaamman musiikin suurnimi (Megadeth) sekä energinen poprock-akti (Haloo Helsinki!). Nuorimmat kävijät vaikuttivat pomppivan estottomasti esimerkiksi JVG:n ja Sannin tahtiin. Megadethin, Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen ja Juha Tapion eturiveissä heiluivat ehkä jo hieman enemmän elämää nähneet rokkaajat. Lavoilla nähtiin sekä uusia että vanhoja vieraita: esimerkiksi Turmion Kätilöt, Apulanta, Popeda ja Viikate ovat lähes takuuvarma näky rokkikukonviolettien lavalakanoiden välissä. RockCock on vakiinnuttanut paikkansa Kuopion kesässä ja uskoisin, että Vänärillä rokataan vielä viidentoista vuoden päästäkin!