JOENSUU – Syksy aloitetaan Joensuun ylioppilasteatterissa kuolemisella. 18. syyskuuta Väen talolla (Jokikatu 8) ensi-iltansa saava Kuolemista tarkastelee elämää ja kuolemaa neljästä eri näkökulmasta.
”Kuolema voi olla traaginen, lohdullinen tai jopa täysin naurettava. Viimeistään kuolema antaa elämälle merkityksen”, yyteeläiset kertovat.
Myöhemmin talvella ensi-iltansa saa perinteinen lyhytnäytelmäkokonaisuus Pisarat. Loppuvuodesta sukelletaan vielä lisäksi Herman Hessen maailmaan kun Joensuun kaupunginteatterista eläkkeelle jäänyt veteraaniohjaaja Timo Ventola käy tekemässä vierasohjauksen ylioppilasteatterilaisille. Toimintaansa jatkaa myös ylioppilasteatterilaisten improvisaatioryhmä Improstaatit.
Lisäksi Joensuun ylioppilasteatteri hakee taas uusia tekijöitä. Uusien jäsenten valintatilaisuus on 28. syyskuuta kello 12-20 Väen talolla. Lisää tietoa ja ilmoittautumisohjeet löytyvät osoitteesta joensuunyt.wordpress.com tai laittamalla postia osoitteeseen pj.joyt@gmail.com.
Katso miksi kannattaa lähteä mukaan (Risto Saravuo, video):
Kannustuskirje viisi vuotta mukana olleelta ylioppilasteatteriveteraanilta:
Miksi minusta tuli yyteeläinen?
”Liityin Joensuun ylioppilasteatteriin syksyllä 2009 aloittaessani yliopiston. En tiennyt koko porukasta mitään, halusin vain tehdä teatteria. Pelkäsin tuolloin, etten sulautuisi joukkoon, koska en ollut Sartresta jauhava nenänvarsielitisti ja ajattelin, että kaikki teatterihipit elävät jatkuvassa taiteellisessa joukkopsykoosissa.
No, yytee-aikana olen kyllä keskustellut Sartresta ja joinain hurmoksen hetkinä vaipunut jonkinasteiseen psykoosiin, mutta voi, miten miljoonittain hyviä, huonoja, kaikenlaisia hetkiä olen saanut elää. Joensuun ylioppilasteatteri oli jotain aivan muuta mitä kuvittelin: siitä tuli minulle toinen perhe.
Yhteisöllisyys on surullisen harvinainen kokemus tässä kulttuurissa, sillä yhteisö on juuri se, mikä luo turvaa. Turva on se, mikä luo rohkeutta. Rohkeudesta syntyy ihmisen kasvua. Ihmisen kasvusta syntyy tarinoita. Tarinoista syntyy teatteria. Teatteri on kiinnostava yhdessä olemisen muoto, sillä siinä kasvaa samalla omaksi itsekseen.
Ehkä asetin otsikon kysymyksen väärin. Ehkä mie olen aina ollutkin yyteeläinen. Tule ja tiedä.”
– Anna