Royals saavutti superbändiaseman heti kättelyssä; kuuluivathan yhtyeeseen Hurriganesissa jo klassikon aseman luonut kitaristi Albert Järvinen, mm. Paradisessa ja Rock N’ Roll Bandissa soittanut basisti/solisti Pave Maijanen ja viimeksi ennen Royalsia Islandersissa rummuttanut Ippe Kätkä.
Livekuntoaan ennen levytystä mm. laajalla Lapin-rundilla testannut trio äänitti Tukholman Marcus Musicissa esikoispitkäsoittonsa vuodenvaihteessa 1975-76. Albumilla on mukana melko runsaasti covermateriaalia: Martha & The Vandellasin soulklassikko Dancing in the Street, Eric Claptonin ja George Harrisonin käsialaa oleva ja Creamin alkuaan levyttämä upea Badge, Willie Dixonin bluesklassikko Hoochie Coochie Man, Eric Burdon Bandilta napattu The Real Me sekä Johnny Nashin You Can’t Go Half Way, jonka Järvinen omien sanojensa mukaan valkkasi mukaan nimensä perusteella.
Omaa tuotantoa edustavat tiukat instrumentaalit Night Funk ja keikoilla maratonmittoihin yltänyt bluespala Rock Me, energisyyttä huokuva Everything’s Alright ja kaikkein tunnetuimpana komea avausraita High, joka albumin lopuksi kuullaan myös väärinpäin soitettuna; Maijanen oli vahingossa laittanut nauhan magnetofoniin väärinpäin ja lopputulos oli kuulostanut niin hienolta, että se sai jäädä levylle.
Aikakauden huomioiden Spring ’76 myös myi mainiosti, eli saavutti kultalevyn, johon tuolloin tarvittiin 25 000 myytyä albumia.
Royalsin Spring 76 on hiljattain julkaistu uudelleen vinyyliformaatissa.