Considerable effort has been put into costumes, stage combat and dance in Momotaro, one of the biggest productions in Joensuu Student Theatre’s history. On tietysti mahdotonta sanoa, onko Joensuun ylioppilasteatterin Momotaro – Legend of the Peach Brought Boy hyvä vai huono, mutta lupauksensa eeppisyydestä se on lunastanut jo nyt.
Samaan aikaan kun kriisissä kouristeleva Joensuun kaupunginteatteri julistaa paluutaan perinteisempään ja turvallisempaan ohjelmistoon, se ottaa pienelle näyttämölleen sanattoman, japanilaiseen legendaan perustuvan kungfu- ja tanssinäytelmän. Pahimmat pelot kaupunginteatteria uhkaavasta brezneviläisestä pysähtyneisyyden ajasta eivät näytä realisoituvan.
”Kaupunginteatterilla innostuivat heti kun tätä heille tarjosimme. Kymmenen näytöstä pienelle näyttämölle oli sovittu noin puolessa tunnissa. Teatterilla on ollut aika vähän ohjelmistoa nuorille ja opiskelijoille”, Momotaron tuottaja Mikael McKeough sanoo.
Haastatteluun kerääntyneet tekijätiimin jäsenet eivät meinaa pysyä liitoksissaan intoillessaan teoksestaan. McKeough ja näytelmän ohjaaja ja pääpuvustaja Emmi Nylund arvioivat, että sanattomuudesta huolimatta näytelmästä ei tule vaikea. Taistelukohtauksiin, visuaaliseen näyttävyyteen, puvustukseen ja musiikkiin on panostettu paljon ja eikä tarina ole erityisen vaikea.
Tarinassa persikasta löytynyt poika päätyy suureen seikkailuun, jossa riittää mystiikkaa, vaaroja ja ystävyyttä. Humoristisia koukkuja on, mutta myös draamaa. Nylund painottaa, että väkivalta näytelmässä tuo siihen jo itsessään vakavan sävyn.
Kohderyhmiä on monta. Sanattomuus tekee sen, että näytelmästä nauttiakseen ei tarvitse osata suomea, joten kansainväliset opiskelijat ja muut ulkomaalaiset pyritään houkuttelemaan yleisöön. Lisäksi taistelulajien harrastajat, tanssijat sekä animesta ja itämaista kiinnostuneet löytävät varmasti kaikki teoksesta jotain
”Ja tässä on hyvä, koskettava tarina. Tavallaan näytelmä seuraa aika hyvin Hollywood-toimintaleffan kaavaa, joten ei siinä ole vaikea pysyä mukana. Sopivasti liioitelluilla liikkeillä ja ilmeillä pystyy kertomaan todella paljon”, Nylund sanoo.
Taistelukoreografioista vastaava 12 vuotta taistelulajeja harrastanut Juho Ihalainen painottaa, että taistelukohtauksissa ei suoraan viedä lajia lavalle, koska se ei ole valmiiksi näyttävää. Sen eteen on nähty vaivaa, että taistelukohtaukset eivät näyttäisi näytellyiltä. Koko näytelmä rakentuu paljolti taisteluiden varaan. Apuna on se, että Momotaron roolin tekevällä Teemu Närhellä on myös taistelulajitaustaa. Samoin kuin esimerkiksi Tiikerin roolin tekevällä Karri Kejosella.
”Mustelmia tulee”, Ihalainen sanoo.
Vaikuttavien taistelukoreografioiden lisäksi olennaisessa roolissa ovat tanssijat, jotka ilmentävät neljää vuoden aikaa ja rytmittävät kerrontaa.
”Koreografiasta vastaava Jenna Kontinen ei halunnut sanella kaikkea valmiiksi. Improvisoimme paljon ja hän poimi sieltä sitten hyviä juttuja”, Maiju Haverinen, yksi neljästä tanssijasta kertoo.
Kaikkiaan tekijätiimissä on parikymmentä ihmistä ja lavallakin 14. Tuotanto on suurimpia Joensuun ylioppilasteatterin historiassa. Pelkästään taistelukohtauksia on harjoiteltu ensi-iltaan tultaessa lähes vuosi.
Momotaro – Legend of the Peach Brought Boy saa ensi-iltansa 8. huhtikuuta Joensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Lisätietoa osoitteesta momotarotheplay.wordpress.com