Mittava joukko erilaisia yhteisöjä tarjoaa välineitä ja oikeutusta dehumanisointiin: ihmisten epäinhimillistämiseen ja arvottomaksi tekemiseen. Pakolaiskriisin myötä esimerkkejä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi meillä on yhteiskunta, jossa alakoulussa alkanut systemaattinen kiusaaminen voi jatkua lukioon ja yliopistoon saakka ilman, että kukaan puuttuu siihen.
Nämä Arto Halosen Valkoinen raivo -dokumentissa annetut palikat selittävät suuren osan kouluissa tapahtuneista joukkomurhista.
Halosen dokumentti on vaikuttava ja tehokas. Omien kokemustensa pohjalta Lauri on kehittänyt teorian valkoisesta raivosta. Päinvastoin kuin silmitön, hallitsemattomaan käytökseen johtava musta raivo, tekee valkoinen raivo ihmisestä analyyttisen ja tunnekylmän juonittelijan. Dokumentissa selitetään, kuinka kiusaajassa tapahtuu sama prosessi kuin erikoisjoukkojen sotilaiden koulutuksessa. Ihmisestä tehdään tappaja.
Valkoinen raivo maistuu silti käärmeöljyltä. Dokkari rakentelee valkoisesta raivosta uutta narsismia, erityisherkkyyttä tai adhd:ta. Ilmiö lienee todellinen, mutta luultavasti käy samoin kuin vaikka erityisherkkyyden noustua keskusteluun Suomessa: tutkimusten mukaan hyvin pieni osa ihmisistä on erityisherkkiä, mutta yhtäkkiä joka kolmas ihminen julistautui somessa erityisherkäksi. Itsediagnosoinnilla on vaikutuksia käytökseen ja jos se johtaa hakemaan apua tuhoisien ajatusten käsittelyyn, niin hyvä. Samalla helppo diagnoosi auttaa silti myös sivuuttamaan taustalla olevat suuret, sotkuiset ja kipeät yhteiskunnalliset ongelmat.
Pasi Huttunen