Kriittistä ydinvoimapornoa

Atomin paluu (2015) on poikkeuksellisen laadukas dokumenttielokuva ja Doc Lounge Joensuulle kuuluu kiitos kulttuuriteosta, kun se vihdoin tuo sen myös joensuulaisten nähtäväksi. Mika Taanilan ja Jussi Eerolan elokuva seuraa Olkiluoto 3 –ydinvoimalan rakentamista ja sen ympärillä käytävää yhteiskunnallista keskustelua sekä sen heijastuksia ympäristöönsä. Kertojaa ei ole, vaan kuvat ja kuvattavat saavat itse puhua puolestaan. Kokonaisuudesta muodostuu vaikuttava tarina, joka ei kaiva poteroita suuntaan eikä toiseen vaan antaa syvälliseltä tuntuvan kuvan tilanteesta.
Aika ajoin Atomin paluu hyppää ydinvoimapornon puolelle Olkiluodon rakentamista kuvaavissa konemusiikkihenkisen äänimaiseman sävyttämissä sekä arkistoista löytyneitä ydinvoimavalistuspätkiä näyttävissä osissaan. Tämä ydinenergian ihmeellisyydellä fiilistely on dokumentille lopulta selkeä vahvuus, sillä turha sitäkään on kiistää, kuinka vaikuttava ja kiehtova prosessi ydinenergian tuottaminen lopulta on. Tämän toteaminen ei tarkoita, että ydinenergian ongelmille olisi käännettävä selkä.

Paikoitellen dokumentin tunnelma on apokalyptinen, mutta toisaalta teollisen ajan äänimaisemat ja kuvasto tarjoavat nostalgisen audiovisuaalisen väläyksen hyvinvointivaltioiden rakentamisajan turvallisuuden tunteesta, jollaisesta jälkiteollisessa yhteiskunnassa voidaan vain haaveilla.
Vaikka Atomin paluu ei ole mikään manifesti ydinvoimaa vastaan, eivät ydinvoima tai ydinvoimalan rakennusprojekti eikä TVO pääse helpolla. Olkiluoto 3 –hanke näytetään koko absurdiudessaan ja sitä peilataan TVO:n ja ydinvoimalan toimittajan Arevan markkinointipuheita vastaan. Samalla tulee selväksi sekin, että Eurajoen kunta on täysin TVO:n hyppysissä.
Toisaalta helpolla eivät pääse ydinvoiman vastustajatkaan. Heitä ei esitetä sankarihahmoina, vaan erehtyvinä ja hapuilevina ihmisinä, joiden missio ydinvoimaa vastaan ei ole välttämättä aina ihan maalaisjärjellä selitettävissä. Eivätkä he tietenkään silti ole välttämättä väärässä.
Taanilan ja Eerolan dokumentti alleviivaa sitä, että puolueeton tieteellinen tieto ei tässä asiassa pääse läpi kun raha ja kansalliseksi intressiksi naamioitunut epäselvä tihentymä maan tapaa puhuvat. Ja toisaalta voidaan nähdä niinkin, että kansallinen intressi asiassa on todellinen, sillä ydinvoimasta voi hyvillä perusteilla olla montaa mieltä.

Tätä nykyä Fennovoiman ydinvoimahanke Pyhäjoella on armeliaasti vienyt paljon huomiota Olkiluoto kolmosen tragikoomisesta ja loppumattoman tuntuisesta rakennusoperaatiosta, mutta Atomin paluu muistuttaa taas, että Fennovoima ei tosiaankaan ole ainut täysin absurdeja piirteitä saanut ydinvoimahanke Suomessa.
Vuonna 2005 aloitetun Olkiluoto 3:n on arvioitu valmistuvan aikaisintaan vuonna 2018, mutta tuskin kovin moni hengitystään pidättää. Atomin paluu muistuttaa upealla tavalla surkuhupaisasta hankkeesta, jonka moni ehkä mieluummin unohtaisi, mutta jota ei saa unohtaa. Vuoden 2015 dokkarisadon parhaimmistoa.

Atomin paluu Doc Lounge Joensuussa Kerubin salissa 28. tammikuuta kello 19.