Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Jussi Rauvola tahtoo riisua auktoriteettiansa suhteessa ylioppilaskuntiin. Kun puheenjohtaja edustaa järjestöä ulospäin, hän lupaa ottaa asemastaan kaiken irti.
Kravatti ja palestiinalaishuivi ovat vahvat symbolit, jotka edustavat kahta erilaista vaikuttamistapaa. SYL:ssä on käyty vuosikaudet kissan hännän vetoa, kuinka suurena liiton kansalaisjärjestö rooli mielletään. Uudesta puoluepoliittisesti sitoutumattomasta puheenjohtajasta on vaikea ottaa tolkkua: kuuluuko hän huivikaulaisiin riekkujiin vai perinteisten valtasymboleiden byrokraatteihin?
Vastaus tulee nopeasti, kun puheenjohtajan Jussi Rauvolan täytyy valita kahden väliltä.
”Riippumatta siitä, mihin kukin haluaa SYL:iä kehittää, kravatti on näistä se ainut mahdollinen vaihtoehto”, collegepaitainen Rauvola toteaa.
”SYL toimii ympäristössä, jossa miehet pukeutuvat pukuun ja kravattiin ja naiset jakkupukuun. Olemme tekemisissä virkamiesten ja poliitikkojen kanssa.”
Rauvola ei miellä palestiinalaishuivin symbolismin sisältävän käyttökelpoisia aineksia ylioppilaskuntien toiminnalle.
”Olemme keskustelukumppaneita emmekä ikkunan takana kadulla. Palestiinalaishuivista minulla tulee mielikuva ulkopuolisuudesta ja katkeruudesta. Kaukana historiassa on osia, jolloin oltiin kaduilla osoittamassa mieltä, mutta se ei koskaan yksinään riitä vaikuttamistyöksi. Sen puoleen se ei ole järjestön kokonaisuuden kannalta realistinen tie, vaan lisä. Kravattipuoli tulee annettuna.”
Opintotukea ollaan jälleen kerran uudistamassa, ja työryhmä on ehtinyt kokoontua jo kerran. Tämän vuoden aikana työryhmä laatii esityksen opiskelemiseen kannustavasta opintotuesta, jotta valmistumisajat saataisiin lyhenemään ja työuria pidennettyä. Rauvola arvioi, että uudistukset tulevat todennäköisesti olemaan maltillisia.
”Tavoitteena on, että opintotuki mahdollistaisi päätoimisen opiskelun ja pystyttäisiin tukemaan nimenomaan niitä, jotka eniten tukea tarvitsevat. SYL:n molemmat tavoitteet ovat yhteisiä valtionhallinnon kanssa.”
Rauvola korostaa, että opintotuen koulutuspoliittiset ohjausvaikutukset ovat rajalliset.
”Turvaamalla asioita ei voi loputtomasti ohjata tekemään tiettyjä asioita. Haittavaikutuksia pystytään estämään, mutta ei aina ajamaan positiivisiin vaikutuksiin. Opiskelukyky on se, mitä eri muodoissa tavoitellaan.”
Paljon debattia ja liikehdintää nostanut ylioppilaslaki ei Rauvolan mielestä ole vielä hävitty peli.
”Jo työn puolesta ja muutenkin olen toiveikas, että eduskuntakäsittelylläkin on vaikutusta yliopistolain sisällölle. Maksullisuuspykälä pitää poistaa ja hallintomallia olisi viilattava siten, että sisäisillä jäsenillä olisi enemmistö yliopistojen hallituksissa.”
Maksullisuus on koulutusjärjestelmän kehityssuuntana väärä.
”Käytännössä järjestelmän pyörittämiseen menisi niin paljon rahaa, ettei siitä olisi ainakaan taloudellista hyötyä.”
Rauvolan tavoitteena on parantaa puheenjohtajuuskautensa aikana järjestödemokratiaa.
”Yritämme miettiä, miten järjestön saisi toimimaan joustavammin ja ideat liikkumaan nopeammin, jotta poliittisten mielipiteiden vaihto vilkastuisi.”
SYL:ssä laaditaan uutta linjapaperia, jonka valmistelutyötä voi kuka tahansa seurata SYL:n verkkosivuilla ja ottaa kantaa linjoihin. Kanava on avattu maaliskuussa.
”Tarkoituksena on avata poliittista kannanmuodostusta ahtaimpien muodollisten foorumeiden ulkopuolelle. Mielipiteet liikkuvat suht’ hitaasti nykyisessä järjestelmässä. Ylioppilasliikkeessä pitää tehdä pitkä uraputki, jotta pääsee esimerkiksi SYL:n hallitukseen. Sen takia olisi tärkeää saada keskusteluun mukaan niitä, jotka ovat ensimmäistä tai toista vuotta mukana ylioppilasliikkeessä.”
Linjapaperin ympärillä käyty keskustelu on pyörinyt todellakin linjapaperin ympärillä: puheenjohtajan mukaan eniten on keskitytty itse prosessiin ja siihen, mistä SYL voi lausua mielipiteensä ja mistä ei.
”Olisin odottanut, että poliittiseen sisältöön puuttuva keskustelu herättäisi enemmän intohimoja. Olisi mukava keskustella siten, että eri kannat saisivat hetken aikaa elää rinnakkain. Tuntuu, että käydään enemmän asemasotaa kuin lähdettäisiin puhtaalta pöydältä.”
Puheenjohtajaa on yllättänyt kielteisesti, miten vähän sähköpostiin napsahtaa viestejä ylioppilaskunnista tai puhelimeen pärähtää yhteydenottoja.
”Muodollisista rakenteista pitää tehdä sellaisia, että niissä olisi luonteva tehdä vilkkaammin yhteistyötä. Asemassani on hierarkkisuutta, mikä ei mielestäni ole tarpeen liikkeen sisällä. Jos ulkopuolisessa edustamisessa täytyy olla auktoriteettina, otan kaiken irti omasta hahmostani”, Rauvola painottaa.
”Monessa kohtaa on toimivaa, että yksi tyyppi on naamana telkkarissa puhumassa. On kuitenkin harhaa, että se toimisi samoin järjestön sisällä.”
Ylioppilaskuntien suunnasta puheenjohtajaa saa ja pitääkin lobata.
”Muodollinen mandaatti on laaja ja pääsemme päättämään monesta asiasta, mikä on yliopistolaisten mielipide asiasta tai asiasta. Totta kai sillä on väliä, minkälaista vaikuttamista minuun kentältä kohdistetaan ja tällä hetkellä ei juuri minkäänlaista. Saan rauhassa miettiä asioita, mutta toisaalta en voi olla superhyvin informoitu tilanteista, joita en osaa varta vasten lähteä etsimään.”
Rauvolan puheenjohtajuutta on vielä kolme neljännestä jäljellä.
”Puheenjohtajana en itse päätä asioista, vaan johdan päätökseen johtavaa työskentelyä niin hallituksessa kuin isommassakin mittakaavassa.”
Prosessinomaisuus on tullut tutuksi.
”Tässä hommassa joutuu loppuun asti elämään ratkaisemattomien ristiriitojen kanssa ja oppii hengailemaan tilanteissa, joissa on vain ristiriitojen päällä. Kun lähtee pois, ristiriitoja ei välttämättä ole ratkaistu, mutta on saatu kuitenkin hyviä tuloksia.”