Lasten hautausmaa Garagefesteillä Kerubissa Joensuussa tammikuussa. Lasten Hautausmaan kiitosta kerännyt debyyttilevy ilmestyi vuosi sitten ja nyt se saa jatkoa. 20. toukokuuta ilmestyvällä toisella albumilla kappaleitten tematiikka pysyy jo tutuksi tulleissa uomissaan mutta toteutuksen suhteen puhaltavat myös uudenlaiset tuulet. Yhtyeen laulaja Kristiina Vaara sekä kitaristi-laulaja Tuomo Mannonen kertovat omista musiikillisista suosikeistaan, kotiseudun merkityksestä sekä siitä, kuinka he suhtautuvat radiosoittoon.
Uudella levyllä on Mannosen ja Vaara mukaan kuultavissa hyvin monenlaista tyyliä. Koska heidän omat musiikilliset esikuvansakin ovat vaihtelevia, ei tämä liene yllätys.
”Levyllä on esimerkiksi kaksi kokonaan akustista biisiä, iskelmällistä tummaa popmusiikkia ja vähän särökitarakohkailuakin”, Mannonen kertoo. ”Teininä tuli kuunneltua musiikkia Pelle Miljoonasta The Beatlesiin. Suomenkielistä musiikkia olen aina kuunnellut paljon ja Jukka Nousiainen on yksi nykyisistä suosikeistani.”
”Mana Mana on ollut meille molemmille myös tärkeä, että sinällään se on ihan oleellinen vertaus”, sanoo Vaarakin viitaten siihen, että Lasten Hautausmaata on usein verrattu esimerkiksi Mana Manaan ja Noitalinna Hurraaseen. ”Pidän paljon Carolasta ja myös Neil Youngia on tullut kuunneltua aina todella paljon. Meidän edellisellä levyllämme oli pari hevimpää biisiä mutta niitä ei nyt enää tältä uudelta levyltä löydy. Perusrunko on kaikesta huolimatta samantyyppinen, ja kyllä levy ihan meiltä kuulostaa”, Vaara vakuuttaa.
”Biisit ovat syntyneet suurelta osin edellisen levyn jälkeen. Ensimmäisen levyn aikaankin teimme kuitenkin jonkin verran pätkiä ja aihioita, joista sitten myöhemmin on työstetty kokonaisia biisejä. Aika nopealla tahdilla ovat kappaleet tälle uudelle levylle syntyneet”, Mannonen ja Vaara kertovat.
Kouvolasta kotoisin olevalle yhtyeelle kotiseudun merkitys on selkeä. Sekä Mannonen että Vaara myöntävät Kouvolan olevan inspiraation lähde ja sen vaikutuksen näkyvän vahvasti etenkin sanoituksissa. Vaikka kappaleet eivät suorasanaisesti aina kertoisikaan juuri Kouvolasta, on niissä kuitenkin paljon esimerkiksi jonkun kouvolalaisen tutun kertomaa.
”Edellisen levyn Tuulipuu kappaleessa lauletaan ”kun mä kuolen, te ette löydä mua enää ikinä”. Se on paikallisen Barefoot Brothersin Manen kertomaa, hänen lapsuudestaan. Mielestäni sillä, missä ja kenen seurassa on ja mitkä ovat ne ympäröivät vaikutteet, on ehdottomasti merkitystä biisinteossa, vaikka toki monet muutkin asiat vaikuttavat kuin kotiseutu”, Mannonen kertoo.
”Kun muutin Kouvolasta Helsinkiin noin 18 vuotta sitten, minulla oli aika negatiivinen suhde kotiseutuuni. Se oli vähän sellaista ”kunhan vaan pääsen täältä pois” ajattelua. Nykyään suhde Kouvolaan on paljon myönteisempi ja arvostukseni kotiseutua kohtaan on kasvanut. Käynkin aika usein Kouvolassa, sillä teemme siellä musiikkijuttuja ja isäni asuu siellä”, Vaara avaa suhdettaan Kouvolaan.
Uudella levyllä on kotiseudusta saadun inspiraation lisäksi nähtävissä muitakin selkeitä lähteitä, joiden pohjalta kappaleita on lähdetty rakentamaan.
”Uudella levyllämme on useampia kirjallisia lähteitä. Salaa tupakalle –kappaleessa on lainattu ja versioitu runoa Timo K. Mukkan teoksesta Kyyhky ja Unikko. Veijo Meren Manillaköysi –romaanissa taas esiintyy tarina, jonka sotilas kertoo junassa kun palaa rintamalta. Otimme yhden hetken siitä tarinasta, ja lähdimme sen pohjalta tekemään biisiä, ja siitä syntyi toinen levymme akustisista biiseistä nimeltä Piikkilankaa”, Mannonen kertoo.
Lasten Hautausmaan kiertue on parhaillaan menossa ja tulevia keikkapaikkoja ovat mm. Oulu ja Joensuu. Tähän asti yleisö on Mannosen ja Vaaran mukaan ottanut uudetkin kappaleet hyvin ja innostuneesti vastaan. Lasten Hautausmaa onkin selvässä nosteessa. Radiosoittoon päätyminen ei kuitenkaan tunnu kummastakaan tärkeältä.
”Onhan se aina kivaa jos omat kappaleet soivat jossain ja jos joku tykkää. Mutta ei se ole mikään itsetarkoitus päästä radioon soimaan. Ei me mietitä biisejä tehdessä, että nyt tehdään radiobiisi”, Vaara naurahtaa.
”Tämä radiosysteemi on muutenkin huonossa jamassa Suomessa, ei siellä ainakaan minun lempibändejä ikinä soiteta. Ainakin Jukka Nousiainen pitäisi soida joka paikassa!”, Tuomo heittää.
”Jos meidän biisit kelpaa sellaisinaan radioon, niin hyvä, mutta jos ei niin ei. Emme me mitään kompromisseja rupea tässä asiassa tekemään”, Vaara painottaa.