Deliberatiivinen demokratia lienee tuntemattomampi käsite monelle meistä, vaikka yliopis-tossa oppia päihimme otamme. Kauas on tultu keskusteluperinteestä, jota Kreikan kukkukoilla harjoitettiin. Deliberatiivinen demokratia ei tarkoita liberaalin politiikan räjäyttämistä tai demokratian vapauttamista näkymättömän kouran vietäväksi. Deliberatiivinen demokratia, päätöksenteko, on keskustelua, joka lopulta oikeuttaa päätökset ja antaa osapuolille tiedon siitä, mitä on tavoiteltu.
Pidimme tiistaina 13. joulukuuta Itä-Suomen yliopiston kollegion ja hallituksen yhteisen kokouksen kunnolla keskustellen Kuopiossa. Kuten tiedämme, on yhteistä yliopistoamme kritisoitu reippaasti ulkoa ja sisältä. Vuosi on ollutkin melkoista jumppaa yliopiston hallinnossa. On meitä kehuttukin, joskaan positiivinen vire harvemmin purjeita pulleiksi vetää.
Usein päätöksenteon ja päätösten kritisointi johtuu, yllätys yllätys, huonosta tiedonkulusta ja siitä, ettei asioista ole keskusteltu riittävän kattavasti. Eri osapuolet kokevat miltei poikkeuksetta, ettei tieto yksinkertaisesti tarpeeksi kulje ja ettei asioihin saa tarpeeksi vaikutettua. Tämä on jokseenkin surkuhupaista, sillä nykyään meillä on aparaatteja sosialistisesta mediasta lähtien tiedonkulkua parantamaan. Nämä ovat keinoja siihen, kuinka tietoa voidaan välittää, mutta se ei riitä. Ne eivät kuitenkaan korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta: aitoa kohtaamista.
Niin, ja ei ongelma ole yksin korkeakoulukentän, vaan sama ilmiö on tuttu päätöksenteossa kaikkialla. Ihmiset eivät keskustele tarpeeksi, he vain agitoivat eri foorumeilla, kirjoittavat omia totuuksiaan. Minulle päätöksenteko keskusteluineen tarkoittaa myös toisen kuuntelua ja tarvittaessa oman mielipiteen muuttamista uudelle uralle, mikäli porina tähän lopulta johtaa. Itse kunkin vain pitää tarttua tilaisuuteen, nykäistä hihasta ja alkaa keskustella rohkeasti. On myös uskallettava ottaa riski olla hakoteillä. Jäljempi tuntuu kuitenkin olevan aikanamme kovin vaikeaa.
Keskustellen kuitenkin päästään parhaisiin lopputulemiin. Ei kokouksissa kaikkea tarvitse puida auki, mutta käytävillä ja sidosryhmien kanssa keskustelemalla tulee kotiläksyt tehtyä. Läksyt valmiina onkin hyvä mennä näyttämään kyntensä foorumilla kuin foorumilla.
Kirjoittaja on UEF:n hallituksen jäsen
sekä ISYY:n jäsenmaksua iloisesti maksava vesseli.