KOLUMNI – Opiskelijaliikkeellä on aika ajoin tapana unohtaa olemassaolonsa, eikä se aina ymmärrä voimaansa. Murenevan hyvinvointivaltion ja kasvavan hätääntymisen tilanteessa on oltava tyytyväinen, että opiskelijaliike sai painostettua hallituksen heikentämään hiukan YTHS:n kasseille suunnattua potkua. Aiottiin leikata neljä miljoonaa, mutta ilmeisesti leikataankin vain kaksi.
Kansantalouden mitoissa kyse oli tietenkin täysin merkityksettömästä summasta, mutta opiskelijan kannalta tavattoman suuresta. Laskutoimitus ei ehkä lopulta ollut kovin vaikea. Voitosta tai edes torjuntavoitosta ei voi puhua, mutta paljon huonommin olisi voinut käydä.
Yliopistot näyttävät huonoa esimerkkiä. Aalto-yliopisto ei halua myöntää, että yliopistojen rahoituspotin jakamisesta tasapuolisemmin on ihan selkeästi sovittu. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta sentään sanoutui irti tappelusta ja kehottaa keskustelemaan siitä, rahoitetaanko yliopistoja tarpeeksi.
Opiskelijaliike on talouskriisin kirittämänä luonut nahkansa poliittisesti. Hyvinä aikoina on helppoa olla demari, keskustalainen tai kokoomuslainen, mutta vaikeina aikoina näköjään tuntuu siltä, että vassareilla ja persuilla on enemmän annettavaa. Enkä siis väitä, että niin olisi tai ei olisi, mutta vasemmistolaistuminen on ollut opiskelijaliikkeen iso trendi viime vuodet ja ISYY:n edellisissä edustajistovaaleissa perussuomalaiset saivat sillanpääaseman ylioppilasliikkeeseen.
Vastakkainasettelu kärjistyy vaikeina aikoina. Isojen puolueiden vahva laji, kabineteissa tehtävä hiljainen vaikutustyö ei riitä. Se ei näy. Vasemmalla osataan olla äänekkäitä oppositioasemassa ja nyt kun opiskelijoilta halutaan leikata, on luonteva hetki toimia. Aiempaa kamppailevammalle opiskelijaliikkeelle on kysyntää. Ai missä vihreät ovat tässä kaikessa? En minäkään oikein tiedä.
Opiskelijaliike tappelee sisäisesti myös jatkossa ja niin sen pitääkin tehdä. Ei sitä muuten ole edes olemassa. On silti mukavaa, että opiskelijat näyttävät taas hiukan aiempaa paremmin tunnistavan itsensä ryhmänä, jolla on yhteisiä etuja puolustettavanaan ja vaadittavanaan.
Miksi opiskelijoilla on sitä vipuvoimaa etujensa puolustamiseen? Yhtenäinen opiskelijaliike pystyy kamppailemaan ikäjakauman painoa vastaan tehokkaalla lobbauskoneistollaan ja valtakunnallisella liikehdinnällään, koska osaamista korkeakouluissa riittää. Lisäksi koulutuksen laatu, uudet innovaatiot, uudet nokiat riippuvat paljolti siitä, mitä korkeakouluissa tapahtuu, ja hallitus tietää sen. Kolmanneksi, tilastoja katsomalla opiskelija voi oikeasti sanoa olevansa köyhä. On mistä valittaa.
Kirjoittaja on Uljaan Joensuun kampustoimittaja