Wigwamin vuosien 1969-1974 tuotanto lukeutuu kotimaisen progressiivisen rockin merkkiteoksiin, mutta erityisesti vuoden 1970 Tombstone Valentine sekä vuoden 1974 alussa ilmestynyt Being on useissa yhteyksissä kohotettu erinomaisen merkittäviksi albumeiksi. Vuonna 1975 ilmestynyt Nuclear Nightclub oli Jim Pembroken, Ronnie Österbergin, Rekku Rechardtin sekä Måsse Groundströmin muodostaman, popimpaa tuotantoa esittäneen Wigwamin läpimurtoalbumi, josta yhtye myös vastaanotti ainoan kultalevynsä.
Albumilla vieraili moogeineen myös Esa Kotilainen. Leppeä nimikappale Nuclear Nightclub, koskettavuudessaan kylmät väreet nostattava singleraita Freddie Are You Ready, taidokasta instrumentaatiota esittelevä Bless Your Lucky Stars sekä liki pitäen täydellinen pop-pala Kite muodostavat Nuclear Nightclubin ykköspuolen.
Kakkospuoli käynnistyy albumin ehkä kaikkein komeimmalla raidalla, tunnelatausta huokuvalla Do or Diella. Simple Human Kindness on levyn ainoa hivenen täytteenomaisempi esitys ja sitä seuraa erinomainen Save My Money & Name, jossa Rekku pääsee upeasti esille kitaroineen. Aivan erityisesti mies pääsee kuitenkin esille levyn päättävässä yllättävänkin raskaassa instrumetaalissa Pig Storm. Kokonaisuutena Nuclear Nightclub edustaa Wigwamia helposti lähestyttävimmillään, mutta myös liki pitäen laadukkaimmillaan. Sitä seuranneen, sinänsä varsin onnistuneen ja seuraavana vuonna ilmestyneen pitkäsoiton Lucky Golden Stripes and Starpose ongelma oli siinä, ettei yksikään albumin kappaleista ollut Freddie Are You Readyn veroinen singlebiisi.
Tummanpuhuvasta kannestaan huolimatta yllättävänkin duurivoittoista Wigwam-tuotantoa esitellyt Dark Album sisältää sekin Cheap Evening Returnin ja Helsinki Nightsin kaltaisia huippuhetkiä. Wigwam oli huippumuusikoista kasattu ja ansaitsee maineensa kotimaisen rockin kiistattomana klassikkonimenä.