Kivinen tie naiseuteen

Sivulauseessa mainitut Ahvenanmaan noitavainot kiinnittivät Saara Cantellin huomion 12 vuotta sitten. Nyt Periferia Productionsin alla tuotettu elokuva näkee vihdoin päivänvalon.
Ohjaaja Cantell on myös toinen elokuvan käsikirjoittajista dramaturgi ja käsikirjoittaja Leena Virtasen ohella. Pääosassa nähdään nuori Anna (Tuulia Eloranta), joka rakastuu naimisissa olevaan mieheen (Lauri Tanskanen) ja sotkee itsensä tuomari Psilanderin (Magnus Krepper) järjestämään noitajahtiin. Tukholmasta tullut tuomari suhtautuu pakkomielteisesti noituuden kitkemiseen pieneltä saarelta, eikä edes kylän vouti (Antti Reini) pysty asettumaan hänen tielleen.

Markku Finkin tuottaman elokuvan temaattiseksi keskiöksi muodostuvat noitavainojen lisäksi nuoren naisen seksuaalisuuden ja intohimojen herääminen. On erittäin virkistävää nähdä tavallisesta asetelmasta poiketen elokuva, joka on aidosti naisen näkökulmasta käsin kirjoitettu; Anna on aktiivinen ja haluava toimija, ei miehen valinnoista riippuvainen rannalla ruikuttaja.
Päähenkilön kehitystarinassa nousevat pinnalle myös ikuisuusteemat rakkaudesta, kostosta, katumuksesta ja lunastuksesta. Anna tekee intohimon huumassaan kohtalokkaan virheen, jonka seurauksena hän joutuu suuren valinnan eteen.
”Pyörittelen usein identiteetin löytämiseen ja omaksi itseksi tulemisen aihepiirejä. Lisäksi pohdin sitä missä määrin olemme vapaita valitsemaan ja kuinka olosuhteet vaikuttavat meihin”, Cantell kertoo.
”Tässä elokuvassa halusin käsitellä erityisesti syyllisyyttä ja nuoruuden ehdottomuutta. Ja tietysti naispääosa oli ehdottoman tärkeä elementti.”
Tulen morsian nostaa esiin Ahvenanmaan oikeudenkäynnit, jotka sysäsivät liikkeelle noitahysterian silloisessa Ruotsin valtakunnassa. Saaren tapahtumat poikkesivat muista ajan noituustuomioista niiden laajuuden vuoksi. Samalla elokuva maalaa värikylläisen kuvan siitä, minkälaista oli olla nainen 1600-luvun Ahvenanmaalla.

Kyseinen vuosisata oli koko Skandinaviassa noitavainojen huippukautta. Kohteeksi joutui usein köyhälistö, mutta tuomittujen joukossa oli sekä naisia että miehiä. Ahvenanmaan noitavainojen uhrit olivat poikkeuksellisesti kaikki naisia, toisin kuten esimerkiksi Karjalassa, jossa tuohon aikaan noituudesta tuomitut olivat lähes aina miehiä.
Kylän kätilöä ja parantajaa esittävä Kaija Pakarinen puolestaan näkee, että Tulen morsiamessa asettuvat vastakkain naisen intuitio ja miehen loogis-rationaalinen maailmankuva. Tuomari Psilander luottaa tieteen erehtymättömyyteen ja uskoo toimivansa oikeudenmukaisesti kiduttamalla noidiksi epäiltyjä naisia. Samalla heitetään kuitenkin mäkeen ihmisyys ja empatia. Naisten rooli suljetussa kyläyhteisössä on heikko suhteessa mieheen; normeista poikkeaminen tai jopa naiseus itsessään on oikeutus häväistykseen ja murhaan.
”Tuntuu todella uskomattomalta ajatella, että tämä on oikeasti tapahtunut näille naisille. Onkin oikein, että elokuva on omistettu niille kuudelle naiselle, jotka tuomittiin kuolemaan vuoden 1666 oikeudenkäynneissä”, Pakarinen pohtii.

Entä mitä noitavainoista kertova elokuva voi antaa tämän päivän ihmiselle? Cantell tahtoo muistuttaa, että myös meidän aikanamme ihmisiä vainotaan perusteettomin syin ja edelleen jotkut yksilöt käyttävät valtaa diktaattorimaisin ottein.
”Tahtoisin että ihmiset heräisivät miettimään mitä ovat tämän päivän noitavainot ja kuinka me olemme joskus niille sokeita.”
Ja vaikka tarina on täynnä raakuuksia ja epäoikeudenmukaisuutta, jää päällimmäiseksi kuitenkin toivo. Historia toistaa itseään, mutta se myös opettaa.
”Tarinat antavat meille voimaa ja uskoa tulevaan. Annan hahmo on fiktiivinen, mutta hänen rohkeutensa toivottavasti inspiroi niitä jotka näkevät elokuvan.”

Tulen morsian ensi-illassa 9. syyskuuta.