Beat Club Sessions on ansiokas dokumentti aikaisemmin bluesrockyhtyettä nimeltä Taste luotsanneen irlantilaiskitaristi Rory Gallagherin soolouran alkutaipaleelta.
Nauhoitukset on tehty Saksan tv:n Beat Club-ohjelmaa varten 1970-luvun alussa ja levyn kappalevalinnat painottuvat luontevasti todellisen työn sankarin kahden ensimmäisen sooloalbumin, artistin nimeä kantaneen debyytin (1971) sekä Deucen (1972) biiseihin.
Sellaiset bluesrockrevitykset kuin Laundromat, Hands Up sekä Used to Be esitetään kuitenkin vielä originaaleja studioversioita raaemmin ja primitiivisemmin. Kuulaat slovarit Just the Smile ja Crest of a Wave monipuolistavat kokonaisuutta mainiosti, mutta hulvattoman I Don’t Know Where I’m Goingin olisi voinut korvata jollakin toisella biisillä kuten For the Last Time. Toredown-versioinnin riffi liippaa läheltä Creedencen Green Riveriä ja tuonaikaisiin bravuureihin lukeutunut Messin’ with the Kid versioituu suorastaan raivoisasti.
Beat Club Sessions on laadukas levy, joka palvelee kuitenkin ensisijaisesti Gallagher-diggailussaan pidemmälle ehtineitä. Miehen tuotannon kirkkaimpien klassikkokappaleiden ketjun voi tulkita alkavaksi vasta vuoden 1973 Blueprint-albumin biiseistä Walk on Hot Coals sekä Daughter of the Everglades.
Ahkerasti keikkailleen Roryn viralliset konserttitallenteet Live in Europe (1972), Irish Tour 1974 sekä Stage Struck (1980) ovat kaikki varsin tasokkaita. Niiden seuraksi studiolevyistä kannattaa tsekata vaikkapa kova kolmikko Tattoo (1973), Against the Grain (1975) sekä Photo Finish (1978).