Löytöeläin yhdistys Piskiksen aktiivit Irja Huttunen ja Inka Kantanen. Viime vuonna Piskiksen sijaiskodeissa Kuopiossa asui noin 200 kissaa. Kissoja siellä, kissoja täällä. Kesäkissaongelmasta ehkä päästiin, mutta silti yhä edelleen moni kissa on heitteillä. Todellinen ongelma ovat leikkaamattomien kissojen laumat, jotka voivat kasvaa räjähdysmäisellä vauhdilla. Kuopiolainen Piskis ry jatkaa siitä mihin kaupungin pieneläinsuojalla loppuvat valtuudet.
Edison tarkastaa kaikki Inka Kantasen luokse tulevat vieraat. Se juoksee ovelle vastaan ja heilauttaa hyväksyvästi tuuheaa häntäänsä. Tervetuloa peremmälle.
On heti selvää, että Kantanen on hyvin eläinrakas ihminen. Kissoja on monta. Aikuiset loikoilevat hyllyjen päällä, sohvalla nukkuu tiiviissä kasassa kuusiviikkoisia kissanpentuja. Edison on perheen pysyvä lemmikki, muut Kantasen luona majailevat mirrit ovat vielä omaa kotia vailla olevia löytökissoja. Kantanen on kuopiolaisen löytöeläinyhdistys Piskis ry:n aktiivijäsen. Yhdistys pyydystää loukuttamalla karanneita tai muusta syystä kodittomiksi joutuneita kissoja ja etsii niille kodit. Kaikki kissat leikataan, rokotetaan ja loislääkitään. Lopetus tulee kyseeseen vain, jos mitään ei kissan hyväksi enää ole tehtävissä.
Pennuille koti löytyy helposti. Aikuinen kissa saattaa odottaa omaa kotia jopa vuoden. Ja kissoja riittää. Niitä löytyy niin kaupunkien keskustoista kuin mökkiteiden varsilta. Suuri ongelma ovat maaseutujen kissalaumat, joissa saattaa olla kymmeniä yksilöitä. Kantanen ja Piskiksen puheenjohtaja Irja Huttunen huokaavat. Ratkaisu ongelmaan olisi helppo: kissojen leikkauttaminen, mutta se jää harmittavan monelta kissanomistajalta syystä tai toisesta hoitamatta.
”Kissan voi leikkauttaa, kun se painaa noin kaksi kiloa. Ensimmäistä kiimaa ei tarvitse odottaa, vaikka niin yleisesti luullaan.”
Koiraan verrattuna tavallinen maatiaiskissa on aina ollut hyljeksitty eläin. Kissojen annetaan ulkoilla valvomatta, niitä jää autojen alle, syntyy ei-toivottuja pentuja. Tietenkin suurin osa omistajista on vastuullisia, mutta silti liian moni kissa on ulkona oman onnensa nojassa. Miksi?
”Kissoja on liikaa ja niitä saa aivan liian helposti, jopa ilmaiseksi”, Piskiksen aktiivit sanovat.
Löytökissat eivät välttämättä ole tahallisesti hylättyjä. Kadonneen kissan etsimiseksi ei vain nähdä tarpeeksi vaivaa.
”Kun kissa katoaa, helposti ajatellaan, että kyllä se jossain tuossa pyörii. Soitetaan ehkä kerran eläinsuojalle ja luovutetaan. Maaseudulla taas mietitään, että kissa on varmaan jäänyt auton alle tai sitten kettu tahi ilves on vienyt sen, ja otetaan uusi”, he jatkavat.
”Ei kissojen määrä ole kuitenkaan mitenkään merkittävästi lisääntynyt. Maaseudulla on ollut kissalaumoja aina, nykyään niistä vain ilmoitetaan viranomaisille herkemmin”, Huttunen sanoo. Piskikselle tieto laumoista tulee yleensä alueellisen valvontaeläinlääkärin kautta. Joskus lauman omistaja itse havahtuu ongelmaan, ja pyytää apua. Usein kyseessä on yksinelävä vanhus, jonka leikkaamattomat kissat ovat alkaneet lisääntyä hallitsemattomasti. Suurimmassa Piskiksen talteenottamassa laumassa oli lähes 70 kissaa, kun mukaan laskettiin myös kaikki talteenoton jälkeen syntyneet pennut. Neuvottelutaitoja tarvitaan: vaikka suuren lauman hoitaminen on haasteellista, on kissoihin jo ehditty kiintyä.
”Joskus teemme diilin lauman omistajan kanssa, että leikattuna voimme palauttaa pari kissaa. Tällä pyritään estämään se, ettei heti otettaisi uutta leikkaamatonta kissaa, jolloin sama ruljanssi on pian taas edessä”, Huttunen kertoo.
Kissalaumat ovat monessakin mielessä vakava eläinsuojelullinen ongelma. Jo pelkästään kymmenien kissojen ruokkiminen on yksittäiselle ihmiselle taloudellisesti lähes mahdotonta. Kaikilla laumoilla omistajaa ei edes ole, vaan kissat elelevät keskenään esimerkiksi hylätyissä navetoissa. Kissapopulaatio kasvaa nopeasti, sillä emokissa voi saada jopa kolmet pennut vuoden aikana. Toistuvat tiineydet rasittavat emon kehoa, eivätkä pennut saa emonmaidosta kaikkia tarvitsemiaan vasta-aineita ja ravinteita. Loiset, bakteerit ja virukset jylläävät.
”Välillä pentuja kuolee käsiin, eikä syytä välttämättä koskaan saada tietää”, Kantanen toteaa. Lauman kasvaessa reviiri käy ahtaaksi. Osa kissoista lähtee vaeltamaan ja pentuja syntyy maastoon. Puhutaan villikissoista, mutta Huttusen mielestä termi on väärä.
”Ainoa villikissa on ilves. Tavallisen kotikissan kohdalla kyse on siitä, että jossain vaiheessa elämäänsä kissa on menettänyt luottamuksensa ihmiseen. Usein luullaan, ettei ulkona elänyt kissa kesyynny enää sisäkissaksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Jos kissa on joutunut olemaan pitkään ulkona, se suurin piirtein roikkuu oven karmeissa kiinni, jos sitä yrittää saada edes lasitetulle parvekkeelle”, hän naurahtaa.
Kaikki eivät Huttusen ja Kantasen kissarakkautta ymmärrä. Ihmettelyä työn järkevyydestä saa kuulla usein.
”Mirrit eivät valitettavasti ole Suomesta loppumassa, eikä niiden tarvitsekaan, mutta kaikille pitäisi kuitenkin saada taattua niin sanotusti inhimilliset olot”, Huttunen perustelee Kantasen nyökytellessä vieressä. Paras kiitos työstä tuleekin kissoilta. Kun maastosta loukutettu kissa pääsee lämpimään, saa ruokaa ja kokee olonsa turvalliseksi, sen ilme muuttuu rauhalliseksi. Se korvaa kaiken vaivannäön. Se riittää.
Vapaaehtoistoimintaa lahjoitusvaroin
Piskiksen kaltaisia vapaaehtoistoimijoita on ympäri Suomea, Pohjois- Savossakin useita. Eläinsuojelulain mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä, mutta koska kissalaumat ovat usein Kuopion kuntarajojen ulkopuolelta, ei niitä voida viralliselle, kaupungin ylläpitämälle pieneläinsuojalle ottaa. Ilman Piskiksen kaltaisia toimijoita monen kissan kohtalo olisikin lopettaminen.
Piskis toimii täysin vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin. Yksityisiltä ja yrityksiltä saadut hiekka-, ruoka- ja rahalahjoitukset kattavat kuluista noin puolet, loput otetaan omasta pussista.
”Kyllähän tähän rahaa menee, mutta se voisi mennä johonkin paljon huonompaankin”, Irja Huttunen toteaa.
Ihan noin vain kissaa ei Piskikseltä saa. Kissoille halutaan taata mahdollisimman hyvät kodit, joten kaikki kissaa haluavat haastatellaan. Kissoista pyydetään luovutusmaksu, jolla katetaan leikkaus- ja lääkintäkulut. Suloisille pennuille on kysyntää, vaikka monesti aikuinen kissa saattaisi olla parempi vaihtoehto.
”Lapsiperheeseen olisi usein parempi hankkia pennun sijaan aikuinen kissa. Se osaa pentua paremmin pitää puolensa ja poistuu paikalta, jos otteet ovat liian rajut. Pentu sen sijaan saattaa puolustautuessaan räpsäistä”, Inka Kantanen kuvailee.
Eikö sijaiskissoista luopuminen ole vaikeaa? Ei, vastaa Kantanen. Jonossa on koko ajan uusia tulijoita.