Aliarvostettu kolmas pitkäsoitto
Kissin varhaisessa diskografiassa sen kolmas pitkäsoitto Dressed to Kill ei nauti kahden edeltäjänsä veroista arvostusta. Soundeiltaan Dressed to Kill saattaakin jättää toivomisen varaa, mutta kappalemateriaaliltaan sitä voi pitää jopa Hotter than Helliä vahvempana työnä.
Kolme ensimmäistä raitaa, eli Room Service, unohdettu pikkuhelmi Two Timer sekä Ladies in Waiting edustavat Kissin tuotannossa hyvää keskitasoa, mutta sitten räjähtää. Ace Frehleyn käsialaa oleva ja Peter Crissin vokalisoima Getaway svengaa kiitettävällä intensiteetillä ja parivaljakon Stanley/Frehley tekemä Rock Bottom kipuaa Kissin varhaiskauden tuotannossa jo liki pitäen top teniin.
Stanleyn parhaita suorituksia albumilla edustaa radiohitiksi muodostunut C’mon and Love Me. Myös Anything for My Baby – raidalla on tarjottavanaan erinomainen kertosäe. She lukeutuu pitkäsoiton kaikkein iäkkäimpään antiin; olihan jo Kissin esiasteella Wicked Lesterillä kyseinen kappale ohjelmistossaan.
Jälleen Stanleyn kynästä oleva Love Her All I Can edustaa mainiosti rullaavaa rokkausta. Dressed to Killin päättää Kissin tunnuskappaleeksi ja samalla debyyttihitiksi muodostunut, Stanleyn ja Simmonsin yhteistyötä oleva Rock N’ Roll All Nite, josta tosin muodostui menestys vasta Alive!-tuplalta poimittuna liveversiona.
Dressed to Kill päätti tyylikkäästi Kissin uran ensimmäisen luvun. Vaikka seuraavat kolme studioalbumia, eli Destroyer, studiolivenä toteutettu Rock and Roll Over sekä Love Gun, muodostuivat edeltävää trilogiaa suuremmiksi menestyksiksi, saattoi Kiss hyvinkin luoda laadukkaimmat albumikokonaisuutensa heti uransa alkajaisiksi.
Paul Stanley 62 vuotta 20. tammikuuta