Kiss: Creatures of the Night

Kiss raskaimmillaan

Kissin tuotannossa yhtyeen 80-luvun alun pitkäsoitot eivät muodostuneet erityisen suuriksi myyntimenestyksiksi. Kuitenkin niillä on ansaitusti omat diggarinsa. Vuoden 1980 Unmasked edusti parhaimmillaan varsin onnistunutta voimapoppia. Shandi-hitin lisäksi kyseinen pitkäsoitto sisältää Two Sides of the Coinin, Naked Cityn ja Torpedo Girlin kaltaisia iskeviä kappaleita. Vuoden 1981 Music from the Elder oli kunnianhimoinen yritys progen suuntaan ja myös kyseinen albumi sisälsi pienen hitin World Without Heroesin ansiosta. Seuraavana vuonna ilmestyneellä Creatures of the Nightilla Kiss palasi jälleen onnistuneesti ensisijaisesti ominta alaansa edustavan todellisen jytämusiikin pariin. Paul Stanleyn, Gene Simmonsin ja Eric Carrin lisäksi kyseisellä albumilla musisoi kitaristi Vinnie Vincent, vaikka hän saikin nimensä ja kuvansa vasta Creatures of the Nightia seuranneen Kissin pitkäsoiton Lick It Upin kanteen.

Vinnie Vincent myös osallistui useamman Creatures of the Nightin kappaleen sävellystyöhön.  Albumin  kirkkaimmat helmet ovat Eric Carrin maittavaa rumputyöskentelyä, kitaravalleja ja Stanleyn erinomaista vokalisointia hyödyntävä nimiraita Creatures of the Night sekä suorastaan hienoisen epätoivon sävyttämä, niin ikään Stanleyn vokalisoima ja lähes pakahduttava rakkaudentunnustus I Still Love You. Simmonsin karjuma, hoilottavalla kertosäkeellä kruunattu I Love It Loud lukeutuu myös pitkäsoiton tunnetuimpaan antiin. Päätösraita War Machine edustaa samantyyppistä lähestymistapaa,  sopivasti sofistikoituneemmin tosin. Simmonsin revittelykappaleista  Saint and Sinner vetää koukukkuudessaan pisimmän korren. Myös kitaraosasto pääsee kyseisellä raidalla ääneen kelpo tavalla.  Rock and Roll Hell ja Danger tarjoavat kumpikin siinä määrin tarttuvat kertosäkeet, että ne olisivat omanneet hittipotentiaalia. Vaihteeksi Stanleyn leadvokalisoima Keep Me Comin’ edustaa ajoittain suoranaisesta Kissin tavaramerkistä käynyttä murskarockia kekseliäiden riffien myötäilemänä. Killer tarjoaa uhkaavaa riffittelyä Simmonsin yllättävän onnistuneen laulusuorituksen kera.

Todella monen rockharrastus alkoi toki 30 vuotta sitten Animalize-pitkäsoitosta  ja 80-luvun alun  jälkeisestä tuotannosta myös Asylum sisältää Tears Are Fallingin ja Who Wants to Be Lonelyn kaltaisia kultakimpaleita. Silti sanoisin Creatures of the Nightin edustavan Kissin 80-luvun tuotantoa laadukkaimmillaan. Yhtyeen kymmenes studioalbumi on muuten omistettu Casablanca Recordsin perustajalle Neil Bogartille, joka menehtyi syöpään pitkäsoiton levyttämisen aikaan.

Vinnie Vincent 62 vuotta 6. elokuuta.