Epämiellyttävä tulevaisuus
Tieteiskirjailija Kim Stanley Robinson on uransa aikana tullut tunnetuksi kahdesta asiasta: maapallon ulkopuolisten yhteiskuntien kuvaamisesta ja poliittisuudestaan. Myös hänen seitsemästoista romaaninsa 2312 jatkaa näillä linjoilla. Sen viimeistä asteroidia ja planeettaa myöten asutetulla Linnunradalla ympäristökysymykset ovat vieläkin keskeisiä huolenaiheita.
Teoksen päähenkilö Swan Er Sung ajautuu isoäitinsä testamentin kautta osaksi peliä, jossa vastakkain ovat erilaisten asutettujen taivaankappaleiden asukkaiden ja yhteiskuntien edut. Swan matkaa läpi tulevaisuuden ihmiskunnan, joka pyörii vieläkin ihmisten aiheuttamien ekokatastrofien runteleman Maapallon ympärillä.
Teoksessa käsitellään myös muun muassa tulevaisuuden vaikutuksia sukupuolikysymyksiin, ihmisen suhdetta koneisiin ja haasteita, joita ihmiskunnan Maapallon ulkopuolelle levittäminen tuo esiin. Teoksen parhaaksi anniksi nousee kuitenkin sen päähenkilö. Swan on mielenkiintoinen yksilö, jonka ihmiskunnan teknologinen kehitys ja uusien elinympäristöjen etsiminen on muokannut. Hän on kiehtovalla tavalla sekä pelottavan futuristinen että mukaansatempaavan inhimillinen.
Kunnianhimoinen romaani tarjoaa paljon pohdittavaa. Ehkä välttääkseen sitä, ettei tiedonmäärä tee juonen seuraamista raskaaksi, Robinson on sijoittanut paljon siitä pieniin välilukuihin. Tämä ei kuitenkaan riitä täysin pelastamaan pääjuonta. Hitaasti alkava tarina ei saavuta teoksen aikana lukijan mukaansa tempaavaa vauhtia tai tarpeellisia jännitystiloja.
Juoni jää eräällä tavalla vain hyviä ideoita kuljettavaksi rahtialukseksi, joka vie varmasti perille, mutta johon ei kuulu suurta viihdetarjontaa. Kokonaisuudessaan uskottavat kuvaukset elämästä Linnunradalla ja kantaaottavat tulevaisuuden kuvat tekevät teoksesta kuitenkin mielenkiintoisen lukukokemuksen.