Ilosaarirock väittää itseään kesän parhaaksi viikonlopuksi. Erikoistoimittaja Toivo Haimi lähti kumoamaan väitettä, mutta ei oikein onnistunut. – Toivo Haimi, teksti & kuvat
Ilosaarirock on ilmiö, joka itseoikeutetusti merkitään hyvissä ajoin jokaisen joensuulaisen kalenteriin joka kesä. Vuoden ainutlaatuisinta tapahtumaa, joen kaupungin omia festareita, odotetaan vuoden jokaisena päivänä – itse festariviikonloppua lukuun ottamatta – ja odotus alkaa aina siitä hetkestä, kun edelliset festarit saadaan taputeltua. Joko rokkiin on päästävä, tai sitten sen alta on päästävä hyvissä ajoin pois.
”Tuntuu siltä, ettei Ilosaarirockissa ole kyse vain festareista, vaan koko yhteisön yhteisestä jumppaliikkeestä.”
Mikä sitten tekee Ilosaarirockista niin ainutlaatuisen tapahtuman? Mikä näissä festareissa on niin hienoa, jos mikään?
Yhteisön yhteinen jumppaliike
”On upeaa nähdä, miten koko kaupunki herää eloon aina rokin alla”, Diarra kertoo. Diarra on kokenut festarikävijä, eikä Ilosaarirock ole suinkaan hänelle ensimmäinen. ”Roskilde, Provinssirock, Ruisrock, Ankkarock, Tuska, Flow”, Diarra luettelee kokemiaan ja näkemiään festareita. Ilosaarirock ilahduttaa häntä joka vuosi tekemisen meiningillään ja siitä, miten hommia hoidetaan tutulla porukalla ja yhdessä.
Helsinkiläiselle myös jonkinasteinen kielimuuri asettaa positiivisen ongelman: ”Kaikki, mitä pohjoiskarjalaiset sanovat, kuulostaa ystävälliseltä”, Diarra naurahtaa. Suurimman vaikutuksen Diarraan tekee joka vuosi se, miten moni lähtee joka vuosi tekemään vapaaehtoisesti talkootöitä Ilosaarirockin eteen. ”Oli ihmeellistä, miten helppoa oli saada ihmisiä tänne töihin jopa 200 kilometrin päästä. Tuntuu siltä, ettei Ilosaarirockissa ole kyse vain festareista, vaan koko yhteisön yhteisestä jumppaliikkeestä”, Diarra summaa.
Suurimman kiitoksen Asikainen antaa festareiden järjestelyistä ja paikallisesta, pohjoiskarjalaisesta ilmeestä. Ilosaarirockin järjestämisessä osataan hänen mukaansa hoitaa hommat. ”Näitä hommia on tehty vuosikymmeniä, ja tiedetään, miten kaikki toimii. Tekijät tuntevat alueen ja järjestelyt.” Asikainen näkee, että Ilosaarirock erottuu muista suomen kesätapahtumista omaperäisyydellään. ”Vaikka rokki on massatapahtuma, on täällä jopa yllättävän undergroundisia ja valtavirrasta poikkeavia esiintyjiä. Itse olen myös saanut sellaisen kuvan, että artistit tykkäävät esiintyä täällä.”
Kaikki tykkäävät toisistaan
Joensuulaiset opiskelijat Teemu Koistinen ja Tuomo Tossavainen nauttivat Ilosaarirockista täysin rinnoin. ”Ei kyllä pitänyt ottaa keittoa, mutta sitten pitikin”, miehet nauravat.
”Ei kyllä pitänyt ottaa keittoa, mutta sitten pitikin”
Heidän mielestään Ilosaarirockiin ei mennä välttämättä musiikin vuoksi. Musiikki ei ole heille rokin pääasia, eikä se ole välttämättä festareilla edes se paras juttu. ”Bändeillä ei ole niin väliä, mutta jos keikat on hyviä, niin aina parempi”, Tossavainen sanoo. ”Fiilis on tärkeämpi”, molemmat summaavat. Heillekään Ilosaarirock ei ole jäämässä kesän ainoaksi festariksi, vaan molemmat suunnittelevat myös käymistä Mikkelin Jurassic Rockissa. Koistinen komppaa: ”Parasta rokissa on rento fiilis. Kaikki tykkäävät toisistaan ja kaikkialla on rakkautta ilmassa”.
Oman riesansa ilonpidolle toivat myös radiohuligaanit, jotka häiritsivät poliisin ja järjestyksenvalvojien välistä radioliikennettä ilmeisen tahallisesti. Liikkeellä oli myös nimimerkki Kimmon mukaan ”huomattavan paljon huomattavan alaikäisiä ja huomattavan päihtyneitä lapsia”.
Klovneriaa ja turvaseksiä
Alaikäisille rokkivieraille oli järjestetty myös ohjelmaa. Kaikenikäisiä katsojia viihdytti Karnevaalialueella muun muassa takavuosien kiistaton tähti eli itse Nasse-Setä. ”Rokkifestarithan on hienoja tapahtumia juuri siksi, että pääsee viihdyttämään näitä pikku mussukoita”, Nasse sanoo ja hörähtelee rytmikkäästi.
”Parasta kuitenkin Ilosaarirockissa on ollut se, että Vulvus on ’rakastellut naisia, surmannut miehiä ja kuunnellut Robinia’. Sattumalta samaiset asiat ovat olleet myös pahinta.”
Esityksensä jälkeen Nasse-Setä ja Maximus Vulvus hiiviskelivät salaa festivaalialueen ulkopuolelle naamioituneina Tuomas Uusitaloksi ja Samu Heikinmatiksi.
Suomen festarikesään kuuluu olennaisena osana myös nuori ja vapaa lemmiskely. Tämäkin halutaan Joensuussa hoitaa vastaisuudessa esimerkillisesti, joten Ilosaarirockissa oli mukana ensimmäistä kertaa myös vapaaehtoinen seksuaalineuvoja. Joensuulainen Anna Ryynänen päivysti festarialueella läpi viikonlopun ja antoi kiinnostuneille käyttökelpoisia neuvoja siitä, miten sitä paljon puhuttua seksiä kannattaa harrastaa.
Outous ja ennakkoluulottomuus
Paikallisuus, monipuolisuus ja rämäpäinen pohjoiskarjalainen omituisuus tekevät Ilosaarirockista joka vuosi Ilosaarirockin. Vaikka musiikki on vuodesta toiseen Laulurinteellä pääroolissa, on se sitä eri tavalla kuin muilla vastaavan kokoluokan festareilla.
”Festarikulttuuri on keskiluokkaistunut.”
Töminä-klubilla perjantai-iltana esiintyneen actionrock-bändi Hard Actionin laulajakitaristi Gyntsä Kivioja ei ole festarityyppiä, mutta pitää Laulurinnettä hauskana keikkailupaikkana. ”Parasta Ilosaarirockissa on varmasti Kerubin ruoka”, hän toteaa. Mitään negatiivista itse rokista ei Kivioja juuri löydä, mutta sitten muistaa, että häntä hämmentää se, kuinka joensuulaisilta ei uskalla kysyä neuvoa. ”Joensuulaiset neuvovat, vaikkeivat tietäisi tai osaisi”, Kivioja nauraa.
”On ollut mielenkiintoista todeta, miten festarikulttuuri on keskiluokkaistunut”, kommentoi puolestaan Itä-Suomen yliopiston tutkija Juhana Venäläinen. Tämän huomaa nykyään jo pelkästään festareiden kävijäkunnasta. Laulurinteellä kauluspaitoja ja puvuntakkeja näkyi jo lähes yhtä paljon kuin niittitakkeja ja farkkuliivejä. ”Tätä nykyä festareilta löytyy niin brunssia, gourmet-lounasta kuin loungeakin”, Venäläinen kuvailee. Tämä ei ole Venäläisen välttämättä huono asia. ”Ilosaarirockissa hienoa on tietenkin myös se, että kalja kourassa voi keskustella siitä, kumpi on kovempi – Bach vai Schubert?”
Ilosaarirock seuraavan kerran 15.-17. heinäkuuta 2016.