Maiju Pohjolainen muistelee kuinka Kuopio RockCockin kymppisynttäreitä juhlittiin Väinölänniemellä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna vielä aurinkoisessa säässä. Pääesiintyjäksi oli kiinnitetty Nightwish ja muut kotimaisen rockin kärkinimet sekä muutamat ulkomaantähdet vetivät paikalle noin 20 000 festarikävijää. Katso kuvagalleria!
RockCockin pirtsakka perjantai
Perjantai polkaistiin käyntiin naisenergialla ja mieskomeudella. Vänärin Urheilukentälle rakennetun uuden Stadionlavan vihki käyttöön iki-ihana Chisu, ja vanhalla tutulla Puistolavalla aloitettiin ruotsalaisella rockilla Steroidsin tyyliin. Heidän peräänsä Kuopion oma legenda Tarot vetäisi Rantalavalla loistavan keikan. Vanhan mutta toimivan settilistan täydensi cover Tina Turnerin Simply the Best -kappaleesta.
Tarotin komean vedon jälkeen moni rokkiniilo tuijotti aikataulua yrittäen tehdä valintaa Eläkeläisten huumorihumpan ja Lord Estin reggaerenkutuksen välillä. Onneksi vaihtoehtoja löytyi valmiin mallin ulkopuolelta monia muitakin, kuten auringonotto tai anniskelualueella vierailu. Saattoipa joku lähteä ostamaan jäätelöäkin tai jonottamaan vesipisteeltä voitehista vanhinta. Vesipistejonotus taisi herättää tänä vuonna kaikista eniten närää, minkä voi periaatteessa tulkita merkiksi onnistuneesta festarista.
Jos vielä Eläkeläistenkin keikan jälkeen jonkun teki mieli tanssia letkajenkkaa, saattoi hän suunnata seuraamaan Korpiklaanin keikkaa rantaan. Aivan aiempien vuosien hengelliseen hurmokseen ei yleisö eikä yhtyekään päässyt, sillä rakastettujen juomalaulujen (Juodaan Viinaa, Vodka, Happy Little Boozer) välissä Korpiklaani esitti myös täysin uutta materiaalia elokuun alussa julkaistavalta Manala-albumilta. Liian monta tanssiaskelta jäi ottamatta pelkästään tuoreen tavaran kuuntelemiseen keskittyessä, mutta hyvältähän se Manala toki kuulosti.
Hammaröläinen Sparzanza sai kutsun Kuopioon jo viime kesänä. Yhtye kolahti rockcockyleisöön silloin niin lujaa, että ruotsalaiset nousivat tapahtuman lauteille myös tänä vuonna. Sparzanzan louhiessa Stadionlavalla Puistolavalla esiintyi Jussi ”Uniklubin Jussi” Selo & Nefernefernefer, joka ei tosin entiselle kovan liiton Uniklubi-fanillekaan oikein maistunut. Heidän jälkeensä Viikate pisti työkalunsa heilumaan rannassa. Biisit tuskin olivat kenellekään vieraita, sillä Se On Kivi-iskelmää, Sysiässä, Kuu Kaakon yllä sekä Viina, terva ja hauta ovat soineet ainakin Radio Rockin taajuuksilla lähes puhki.
Monien mielestä illan parhaan setin vetäisi kiistatta Apulanta. Yhtye juhlisti tänä vuonna 21. syntymäpäiväänsä ja sai sopivasti myös 21. singlensä Suomen virallisen singlelistan ykköseksi. Kukaan muu artisti ei ole missäin päin maailmaa pystynyt samaan, ei edes The Beatles. Mahtaa se vaan olla hienoa, kun yleisö osaa ulkoa joka ikisen kappaleen. Meininki taisi maistua Tonille, Sipelle ja Parta-Samillekin, sillä he harkitsivat välispiikeissään ainakin puolitosissaan Kuopioon muuttamista. Niille, joidenka nokkiin Apulanta haistahti, tarjoiltiin Puistolavalla Metsätölliä. Eestin sudet olivat taas löytäneet tiensä veljesheimolaisten sydämiin, sen verran katossa fiilis oli, vaikka ihmisiä ei ollutkaan paikalla suunnattomia määriä.
Minun perjantaini huipentui kuitenkin ehdottomasti keskiöiseen Stam1nan keikkaan. Rampa Kaikka jaksoi heiluttaa tukkaa entiseen malliin ja Hyrdekin juoksi perinteisen kunniakierroksensa kesäflunssasta huolimatta. Lava-alueen rajaava aita oli kuitenkin vedetty pitkälle Kallaveteen, joten Hyrde kitaroineen oli joutua uimahommiin takaisin lavalle pyrkiessään. Sm3tanan uusi maalaisjunttilook lavasteineen toimii ja Emilin muuntauduttua rintavaksi ”Emiliaksi” naisiin päin kallistunut ex-avopuolisokin oli kuulema ehdottanut poskihoitoa, ”nyt kun sie olet tollainen isotissinen blondi”.
Perjantai sujui kokonaisuudessaan vallan mainiosti. Eniten päänvaivaa aiempina vuosina aiheuttaneet jonot rannekkeenvaihtoon ja turvatarkastukseen pysyivät maltillisina yleisöennätyksestä huolimatta, sillä ennakkoon ostetun kahden päivän lipun pystyi vaihtamaan festivaalirannekkeeseen Kuopion torilla torstaista lähtien. Myös järjestyshäiriöt jäivät vähäisiksi, sillä lähipuistot olivat tänä vuonna poissa käytöstä ja poliisi puuttui tiukasti kaikenlaiseen julkijuopotteluun, minkä suurin osa juhlijoista oli poliisin tiedotteen mukaan hyväksynyt mukisematta.
Lauantain laineilevat kiharat
Kaija Koon aloitellessa lauantaipäivää Vänärillä olin itse vielä kotona kihartamassa hiuksia. Onneksi näin myöhemmin vilkaisun Kaijasta, tosin melko yllätyksellisissä merkeissä.
Ehdin festivaalialueelle vasta Petri Nygårdin aloitellessa suoritustaan. Toivoin kuumeisesti, että Puistolavalla samoihin aikoihin esiintynyt Jess and the Ancient Ones vetäisi niin hyvää settiä, etteivät seuralaiseni edes muistaisi Nygårdin olemassaoloa. Kuopiolaisesta okkultistirockyhtyeestä huokui kyllä suuri potentiaali, mutta hetkittäin liiankin eeppiset kappaleet eivät toisten mielestä vetäneet vertoja Nygårdin pillukänniveisuille. Se oli siis Petrii.
Nygårdin jälkeen Klamydia jatkoi stadionilla osittain samojen aiheiden parissa. Yhtye on esiintynyt yhdeksässä RockCockissa kymmenestä ja lienee mukana artistikattauksessa myös ensi vuonna. Moni lienee jo kyllästynyt heihin, mutta eipä Pohojanmaan punkkareiden keikoilla ole koskaan tainnut olla yleisöstä pula. Kasinolavalla olisi esiintynyt samaan aikaan Kuopion bändikisan pronssimitalisti Kalle Blomkvist, mutta Peräniemeen olisin viitsinyt vaeltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että esiintymässä olisi ollut kyseisten kinkereiden kultamitalisti Makrofagi.
RockCockin merkkipäivän ohella lauantaina vietettiin myös Verjnuarmun kymppisynttäreitä. Kymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi savometallin ruhtinaat julkaisivat keväällä Pimmeyvven Ruhtinas -juhlajulkaisun, jolle koottiin ennenjulkaisemattomia demoja ja livetallenteita. Väinölänniemellä lavalle astui juhlan kunniaksi myös Verjnuarmun entinen kitaristimurisija Savon Surma. Hartaasti toivottu kappale Ruttonalle kuultiin viimein livenä, vaikkakin vain loppunauhana.
Verjnuarmun jälkeen Stadionlavalle nousi lisää Kuopion omia poikia. Turmion Kätilöt lupaili ennakkoon sosiaalisessa mediassa vetäistä RockCockissa kesän uschkomattomimman shown. Alkuun vaikutti siltä, ettei keikalla nähtäisikään pyrotekniikan lisäksi mitään muuta tavallisesta poikkeavaa. Encoren alussa lavalle kiipesi kuitenkin tutunoloinen naishahmo, asianmukaisesti corpse paintein maskeerattu Kaija Koo. Kaija lauloi mukana Teurastaja-kappaleessa ja vetäytyi sitten suurten suosionosoitusten saattelemana takavasemmalle. Hänen vierailunsa oli mukava yllätys, sillä Kätilöiden oman shown vuosien saatossa tylsinyt ihan kirjaimellisestikin.
Kotiteollisuuden kutsui lavalle koko viikonlopun juontotehtäviä yhdessä Jussi 69:n ja Ideaalin kanssa hoitanut fitnessmalli Janni Huussi. Monen pöksyt kastuvat Jannin ansiosta ja Jannin pöksyt edelleen Jouni Hynysen ansiosta. Kun Hynynen itse astui lavalle, äityi hän viittomaan yleisön naisille kaikenlaisia hävyttömyyksiä. Sitten vielä kehtaa ihmettellä, kun naisia tunkee sisään ovista ja ikkunoista! Lavalla nähtiin muutenkin normaalia enemmän mieskomeutta, sillä Kotiteollisuuden perinteistä kokoonpanoa oli vahvistettu toisella kitaristilla, kosketinsoittajalla ja mystisellä taustalaulajalla.
Ilta huipentui Nightwishiin ja ilotulitukseen
Kun kello löi kymmenen, ei yleisöä tarvinnut lämmitellä eikä seuraavaksi Stadionlavalle nousutta yhtyettä esitellä kellekään. Muutamaa minuuttia ennen h-hetkeä ilmoille kajahtivat rytmikkäät huudot, jotka vaativat Nightwishia lavalle. Kun kello löi kaksikymmentä yli kymmenen, Jukka Nevalainen kiipesi alkunauhan tahdissa rumpusettinsä taakse muiden jäsenten seuratessa perässä. Eturivissä tyttö puhkesi itkuun.
Keikka alkoi tiuhaan radiossa soineella kappaleella Storytime. Yleisö taputti käsiään yhteen vimmatusti, mutta Anette Olzon ei tyytynyt vähään, vaan yllytti kuuntelijoita vieläkin villimpään kannustukseen. Toisena kappaleena kuultiin Wish I Had An Angel ja heti perään Amaranth. Median edustajien poistuttua lavan edestä pommitkin alkavat paukkua.
Nightwish ei kitsastellut pyrotekniikan suhteen. Käytössä oli jos jonkinnäköistä liekinheitintä sekä konfettikanuunaa. Täydellisesti ajoitetut pamaukset nostivat kappaleiden mahtipontisuuden äärimmäisiin mittakaavoihin. Räjähdyksien ohella lisäväriä biiseihin toi myös englantilainen säveltäjä ja muusikko Troy Donockley. Hän soitti irlantilaista säkkipilliään kappaleissa I Want My Tears Back, Come Cover Me ja Last of the Wilds. Donockleyn avustamana ja kosketinsoittaja Tuomas Holopaisen johdolla yhtye esitti myös Jean Sibeliuksen kauniin Finlandia-hymnin.
Vanhoista kappaleista kuultiin vielä Ever Dream, Planet Hell, Nemo sekä Over the Hills And Far Away -cover. Anette lauloi kappaleet rohkeasti omalla tyylillään ja täytti Tarjan jättämät saappaat odotettua paremmin. Hän esiintyi energisesti ja bändin pojat vaikuttivat hänen käsissään sulalta vahalta. Anette taisikin olla juuri sitä, mitä Nightwish tarvitsi jatkaakseen. Uudelta Imaginaerum-albumilta kuultiin aiemmin mainittujen kappaleiden lisäksi Scaretale, Ghost River, Song of Myself ja Last Ride of the Day. Niiden aikana screeneillä ei kuitenkaan nähty maistiaisia tulevasta Imaginaerum-elokuvasta.
Kellon lyödessä kaksitoista loppunauha pärähti soimaan ja taivaan täytti perinteinen ilotulitus. Nightwishin episodi oli kokonaisuudessaan huikea. Keikka tuntui lyhyeltä yli puolentoista tunnin esiintymisestä huolimatta. Ilotulitteiden räjähdellessä taivaalla osa ihmisistä lähti valumaan jatkoille ja osa vielä kerran Rantalavalle, jossa festivaalin päätti The Voice of Finland -televisiosarjasta tuttu Mikko Herranen energisellä vedollaan.
Kokonaisuudessaan Kuopio RockCock oli erittäin hyvin järjestetty ja onnistunut festari. Tulevien vuosien esiintyjäkaartiin toivoisin kuitenkin vähän enemmän sellaisia yhtyeitä, joita RockCockissa ei ole aiemmin nähty. Ihmettelen esimerkiksi kuopiolaisen Black Light Disciplinen puuttumista vuodesta toiseen. Aiempien vuosien vieraista takaisin voisi tosin kutsua ainakin Mondo Bizarron, jos vain yhtye on vielä kasassa.