KUOPIO Laura Närhi on vielä kohtuullisen tuore kasvo suomenkielisessä popmusiikissa. Kemopetrolin vokalistina tutuksi tulleen Närhen ensimmäinen soololevy Suuri sydän julkaistiin 2010 ja toinen, Tuhlari, viime syksynä. Uusin levy on aiempaa hyväntuulisempi, ja siitä tulee mieleen rakastuneen suloinen hekuma. Tätä hekumaa hän välitti myös Kuopiossa Henry’s Pubissa elokuisella keikallaan.
Närhi on kaunis ja herttainen, eläväinen esiintyjä. Hänen musiikkinsa on pirteää ja helposti lähestyttävää – tasaisia tahteja, hyviä melodioita ja helppoja kertosäkeitä eli erityisen sopivaa tanssilattiamusiikiksi. Kuopiossa laulajan ääni oli vähän painoksissa, mutta ei liiemmin häirinnyt keikkaa. Esiintyjänä Närhi jäi kuitenkin hieman etäiseksi, osittain jopa vältteli kontaktia yleisön kanssa. Balladeissa oli onneksi vähän intiimimpi tunnelma, mutta Närhi olisi omimmillaan pikemminkin iltapäiväauringossa festarikeikalla.
Radiosoitossa suomalaiset popartistit eivät useimmiten hirveästi eroa toisistaan, joten live-esiintymiseltä odottaa jotain persoonallista ja erityistä verrattuna siihen, mitä albumi tarjoaa. Tähän odotukseen vastasi osittain soittajien kitarasooloilut ja yleisön laulatus, mutta esiintyminen tuntui silti turhan rutiinimaiselta vedolta. Yleisöön asti välittynyt bändin hyvä soittofiilis pelasti jonkin verran tunnelmaa. Pienoinen väljyys katsomossa saattoi myös latistaa keikkakokemusta, vaikka Henry’s Pub onkin keikkapaikkana intiimi eikä volyymikaan särkenyt korvia tulppien unohduttua kotiin.
Keikka oli kokonaisuudessaan pirteän pop, Närhi tarjosi kesän viimeiset lämpöiset tunnelmat ennen lähestyvää syksyä. Livenä kuultiin kaikki menevimmät kappaleet molemmilta soololevyiltä, mieleenpainuvimpina vetoina Siskoni ja Julma valo. Liekö äänen katoamisesta johtuen encore jäi yhteen kappaleeseen, mikä tuntui yleisön aliarvostamiselta vaikka Hetken tie on kevyt -balladi jättikin hyvän mielen keikasta.
Laura Närhi Henry’s Pubissa 24.8.2013