Ote valokuvaaja Henna Middeken sarjasta Pelon paikka. Tietyt kaupungin alueet aiheuttavat pelkoa erityisesti pimeän laskeuduttua. Joensuun feministien järjestämällä Pelon Maantiede -kävelyllä tutustuttiin näihin sukupuolittuneisiin tiloihin tarinoiden ja tieteellisempien alustusten avulla. -Jani Ylönen, teksti & Henna Middeke, kuva
Illan pimetessä ryhmä ihmisiä siirtyy kauppakeskus Iso Myyn lämmöstä kaupungin keskustan kylmille kaduille. Tuulen viimasta huolimatta he pysähtyvät läheisen baariin nurkalle, jossa he jakavat kokemuksia ympäröivästä alueesta. Tarinat kertovat humalaisista tappelupukareista ja hiippareista, jotka yrittävät baarin nurkalta seurata kotiin asti. Ensimmäisten kohteena ovat kertomuksissa miehet ja jälkimmäisten naiset.
Kansalaisjärjestö Joensuun feministien järjestämä Pelon maantiede-kävely jatkaa kulkuaan baarin edustalta seuraavalle loogiselle pysäkille: nakkikioskille. Kävelyn kaava on jo muotoutunut. Ryhmä kiertää paikkoja, joista ihmisillä on pelon ja sukupuolen yhdistäviä kertomuksia.
Yhteiskuntatieteiden laitoksen nuoremman tutkijan Anni Rannikon alustukset tuovat kävelyyn mukaan pelon maantieteen akateemiset juuret ja sen kiinnostuksen tiloihin yhdistyvästä pelosta ja sen poliittisista ulottuvuuksista. Kävelijöille ehkä mieleen jäävät kuitenkin tarinat. Kuten Rannikko toteaa, pelkoa eivät aiheuta tilastot tai faktat vaan uhkakuvat. Kukaan paikallaolijoista ei ole saanut turpaansa nakkikioskijonossa, mutta heidän käytökseensä niiden ympärillä vaikuttavat maanantaina lehdestä luetut uutisoinnit ja kavereiden kertomukset.
Valaistulta torilta kävely jatkuu pimeään puistoon. Tarinoidenkin mukaan nakkikioskien väkivallan uhka kohdistuu pääasiassa miehiin, kun taas varjoisiin puistoihin yhdistyy ennen kaikkea ajatukset seksuaalisesta väkivallasta, joka kohdistuu naisiin.
Pelon maantieteen näkökulmasta kaupungin pelkoa tuottavat tilat jakautuvat sukupuolen mukaan. Siinä missä yleisesti miehille uhkaavina tiloina koetaan avoimet ja julkiset paikat, naisille pelon tiloiksi rakentuvat usein syrjäisemmät ja hiljaisemmat alueet, joilla kukaan ei välttämättä kuule huutoasi.
Keskustan kulmalla oleva Vapaudenpuisto on usealle tuttu lämpimien kesäpäivien ajanviettopaikkana, mutta illan hämärtyessä ja väen vähentyessä sen maine muuttuu. Monet kaupunkiin muuttaneet ovat kuulleet varoituksia alueelle menemisestä. Vaikka varoitusten taustalla on luultavasti vain huolenpito, kävelyn jatkuessa Rannikko tuo esiin tilojen rakentumisen poliittisemmat yhteydet. Ajatuksiin puistoista ja niiden jälkeen vuorossa olevista alikulkutunneleista vaikuttavat historialliset tarinat paikoista, joissa naisten ei sovi kulkea yksin. Joidenkin tilojen ympärille muodostuneiden uhkantunteiden taustalla voivat olla tarkoitukselliset yritykset rajoittaa ihmisten liikkumista niissä erityisesti tiettyinä aikoina.
Ilman ja tarinoiden kylmyys ajaa osanottajat kävelyn lopuksi ravitsemusliike 60’s Palaverin lämpöön kokoamaan ajatuksia. Kuten osallistuja huomauttaa, tapahtuman luonne ei ole ongelmaton. Kävelyllä kerrotut tarinat luovat omalta osaltaan pelkoa kaupungin alueita kohtaan. Rannikon mukaan keskeistä kävelyssä on kuitenkin tiedostaminen, keskustelun herättäminen ja mahdollinen tästä ponnistava muutos. Pitkäaikainen paikallinen osaa kertoa, että sen jälkeen, kun Joensuun uhkaavista alueista edellisen kerran puhuttiin mediassa, useat silloin mainitut alueet ovat kokeneet muutoksia: yleinen tappelualue on jäänyt kauppakeskuksen alle ja pimeä rantakaistale on nykyään valaistu asuinalue. Toki pienestä kävelystä muutoksiin muuten kuin yksilötasolla on pitkä matka.
EDIT: Sosiologian laitos korjattu yhteiskuntatieteiden laitokseksi klo 11:38 14.4.2015