Kartasta ja kompassista huolimatta aina joku eksyy

Pieneksi suomalaiseksi klassikoksi muodostunut Reko Lundánin Aina joku eksyy pyörii taas Joensuussa. Tällä kertaa Vääräpyörän tulkintana. – Sini-Maria Melanen, teksti

Pakkahuoneella esitetään marras-tammikuussa Teatteri Vääräpyörän versiota Reko Lundánin näytelmästä “Aina joku eksyy”. Teos sai ensi-iltansa vuonna 1998 KOM-teatterissa. Hannele Autin ohjaama näytelmä on Vääräpyörän 20-vuotis juhlanäytelmä. Se on kuvaus Rinteen perheen vaiheista 50-luvulta nykyhetkeen. Tarina esittelee ensin Akin (Tatu Kaihua) ja Liisan (Elisa Makkonen), sekä heidän äitinsä Hannan (Leena Halonen), joka on joutunut sairaalaan kohtalokkaan aivovaurion seurauksena. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat Hannan tietoisuudessa. Hän muistelee elämänsä eri vaiheita. Niissä nuori Hanna (Ulla Lehmusoksa) kohtaa ensimmäistä kertaa menetyksen jo lapsuudessaan kun hänen äitinsä kuolee. Tarina etenee kronologisesti kertoen 15-vuotiaan Hannan ja kylän kolli Ripa Rinteen (Mikko Sairanen) kohtaamisesta, heidän muutostaan kaupunkiin ja perheen perustamisesta. Elämä ei kohtele nuorta paria silkkihansikkain ja Hanna päätyy jättämään lapsensa isänsä huostaan ja lähtemään omille teilleen.

Näytelmä avaa lahjomattomalla tavalla näkymän suomalaiseen mielenmaisemaan. Lavalla nähdään välähdyksiä menetyksen tuskasta, äidittömyydestä, miesten tunneongelmista, riittämättömyydestä, alkoholismista ja toisaalta myös kasvusta. Aki ja Liisa koittavat selviytyä kouluvuosistaan kunnialla, vaikka ikävä äidin luokse on suuri. Ripa on hukassa isyytensä kanssa, ja käynnit upseerikerholla lievittävät. Hanna on ikuinen opiskelija, jota elämä tuntuu vievän holtittomasti mukanaan. Asiat eivät vaan tunnu millään järjestyvän ponnisteluista huolimatta. Ulla Lehmusoksan tulkinta nuoresta Hannasta on eläväinen ja riipaiseva. Erityisesti juuri Hannan hahmon kehityskaarta on huikea seurata aina viattomasta tytöstä katkeroituneeseen vanhaan naiseen saakka. Myös Akin ja Liisan hahmot kuvaavat karulla tavalla miten lapsuuden kokemukset rakentavat myöhemmän aikuisuuden identiteettiä ja kuinka vanhempien ongelmat jättävät jälkensä lapsiin.

Tarinassa on nostettu etualalle Hannan ja Liisan tuska äidin menettämisestä, sekä ainainen kaipuu tämän luokse. Toisaalta esillä ovat myös isät ja heidän kamppailunsa itsensä ja perheensä koossa pitämiseksi. Aivan melankolian kyllästämä näytelmä ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Hannan veljen Tuomon roolissa nähdään Harri Ruuskainen, jonka hahmo on huvittavan ihastuttava peräkammarinpoika, jolla on vaikeuksia tuoda tunteensa julki erään naisen suhteen. Akin ja Liisan luokanopettajana esiintyvä mainio Riitta Pirttisalo puolestaan naurattaa vanhanpiian prototyyppinä, jonka seikkailut upseerikerhon illanistujaisissa saavat vedet valumaan silmistä.

“Aina joku eksyy” käsittelee vaikeita asioita sellaisella lempeydellä, mikä koskettaa varmasti monen ihmisen sisintä. Parhaimmista yrityksistä huolimatta aina joku eksyy. Ihmiselämän traagisuus kulminoituu nykyhetken Hannan hahmossa, jonka roolissa ilmiömäinen Leena Halonen onnistuu maalaamaan kuvan riutuneesta, elämän kolhut sielussaan kokeneesta naisesta. Vääräpyörän “Aina joku eksyy” on onnistunut tulkinta loistavasta näytelmästä, joka ei jätä kylmäksi. Kiitosta voidaan antaa erityisesti valotyöskentelystä, sekä paikanpäällä toteutetusta äänimaisemasta.

(Ensi-ilta 14.11.) Esityksiä vielä 6.12. klo 15, 9.12. klo 19, 12.12. klo 19, 13.12. klo 15, 15.1. klo 19, 17.1. klo 18, 22.1. klo 19 ja 23.1. klo 15