JOENSUU – Pöytä notkuu yrttisämpylöistä, pullista ja eksoottisen värisistä porkkanoista Puutarhurin talossa Joensuun kampuksella. Teepannuissa höyryävät sitruunakissanminttu, saksankirveli ja mäkimeirami. Puutarhurin talon pihamaan sato on nyt kerätty. Porkkanat, retiisit ja pavut ovat kuistilla ja yrtit on ripustettu katonrajaan kuivumaan. Kymmenkunta talkoolaista maistelee teelaatuja ja suunnittelee tulevaa.
”Aiomme tavata kuukausittain myös syksyn ja talven aikana. Toivottavasti saamme innostettua projektiin mukaan enemmänkin yliopiston väkeä. Satohan on tarkoitettu kaikille alueella liikkuville”, talkoolaiset sanovat.
Viime keväänä projekti aloitettiin toukokuussa, jolloin kampus oli jo hiljainen.
”Ensi keväänä olemme aikaisemmin liikkeellä. Taimien kasvatuksen voisi aloittaa jo maalis-huhtikuussa”, viljelijät ideoivat.
Syksylle on vielä suunnitteilla ainakin kaupunkiviljelyaiheisten dokumenttien katselua ja opintopiiri.
”Ajatus kampusviljelystä alkoi itää jo puolentoista vuoden takaisella viljelyaiheisella kaupunkikävelyllä”, kertoo Annukka Aho.
Kampuksella tuntui olevan hyvin tilaa hyötykasveille. Joensuun kaupunginkirjaston taakse oli perustettu viljelylaatikkoja jo edellisenä vuonna.
”Tänä keväänä myös kampusviljely alkoi edetä, kun yhteen sattui useampi asiasta kiinnostunut”, Aho jatkaa.
”Itseäni tässä motivoi ruoantuotannon tuominen lähelle ihmisiä ja arkea pitkien ja mutkikkaiden tuotantoketjujen sijasta. Vaikka sato ei ole suuri, oli loppukesästä hauskaa käydä opiskelun lomassa syömässä muutama herne ja krassinkukka.”
”Pelkän tylsän nurmikentän ylläpitämisessä menee multa, lannoitus, vesi ja ruohonleikkurin vaatima fossiilinen polttoaine hukkaan. Ja jos samoin ponnistuksin voidaan kasvattaa marjapensaita tai hedelmäpuita, miksi satsata turhakkeisiin?” pohtii Kirsti Era.
Pihanurmikoiden koristekasveista monet ovat tulokaslajeina muodostuneet jopa vaaraksi luonnolle. Joensuun kampusviljelijät kannustavat kotimaisuuteen ja esimerkiksi kampuksen hedelmäpuut on valittu vanhoista pohjoisista lajikkeista.
”Tätä tehdään ympäristön kaunistamiseksi ja omaksi iloksi, ” sanoo Riikka Linjama,
”Sormet mullassa tuovat valtavasti endorfiineja. Samalla voin opettaa lapsilleni ja itsellenikin, mistä ja miten ruoka syntyy.”
Noora Vikmanin mielestä kampusviljely on tapa osoittaa, ettei oman tontin omistaminen ole ainoa tapa päästä työntämään niitä sormia multaan ja toteuttamaan ideoitaan.
”Tämä on kulttuurihistoriallisesti ja henkilökohtaisesti mielenkiintoinen osuma. Yksi kampusviljelypaikoista on Puutarhurin talo, jossa ovat aikanaan sijainneet yliopiston kasvihuoneet. Talo on sen Botanian edeltäjä, jonka säilymisen puolesta olen samaan aikaan osaltani kamppaillut. Usko jatkuvuuteen on näinä päivinä ylläpitämisen arvoinen asia. Sen symbolina pidän istuttamiamme marjapensaita ja hedelmäpuita”, Vikman sanoo.
Joensuun kampusviljelijät tapaavat seuraavan kerran 7. marraskuuta kello 16 Puutarhurin talolla.
Joensuun kampusviljelyprojektin blogi: http://kampusviljely.tumblr.com/
Uljaan aiempi juttu kampusviljelijöistä: Kampukselta pian mäkimeiramia ja ruohosipulia