JOENSUU – Liikehdintä Joensuun Torikadun puutalokorttelin suojelemiseksi on lähtenyt jo käyntiin. Moni on ilmoittanut valmiutensa myös suoraan toimintaan talojen pelastamiseksi.
Luonto-Liiton puheenjohtajakin toimiva Tuomo Lindholm on koonnut verkkoon kymmenkohtaisen listan syistä Torikadun puutalokorttelin suojelemiseksi, jota tutkija Juhana Venäläinen on täydentänyt kokoamalla linkkejä asiasta käytävään keskusteluun ja aiheesta tehtyihin selvityksiin.
”Kaikkein härskeintä on mielestäni se, että kaupunkisuunnittelulautakunta oli poistanut kaavasta myös Taidemuseon pihalla olevan vahtimestarin asunnon suojelumerkinnän. Edes Tilakeskus ei suoranaisesti vastustanut sen suojelua: ”Tilakeskus näkee suojelun mahdollisena, mikäli edellä esitetystä johtuen rakennuksen sisäpuoliset muutos työt sekä mahdolliset pienet muutostyöt julkisivuun sallitaan.” Ja koska rakennus sijaitsee kaupungin pohjoiseen ja etelään jakavalla puistojen ja julkisten rakennusten akselilla (kaup.talo, puisto, tori, taidemuseo, koulut, urheilutalo, puisto), niin siihen ei edes rakennettaisi mitään, vaan vaihtoehtona olisi istuttaa tilalle jokunen puu”, toteaa kaupunginhallituksen jäsen Krista Mikkonen asiasta käytävässä keskustelussa, jonka Venäläinen on myös linkittänyt verkkodokumenttiin.
”Rakennukset on myös alkujaan hankittu kaupungille suojelutarkoituksessa joskus 70-luvulla, kun oli jo ilmeistä, että vanha Joensuu on mennyttä. Sitten vuosikymmenten aikana taloudelliset suhdanteet ovat kääntyilleet, virkamieskunta on vaihtunut pariin kertaan ja poliittinen ilmapiiri on, no, jumiutunut näköalattomaan hallinnointiin, mutta puutalokysymykseen kokonaisuutena ei ole palattu. Nyt sitten panikoidaan, kun suunnittelukäytäntö (saati poliittinen toiminta) ei pysty käsittelemään erilaisia arvonmuodostuksen kehyksiä”, lisää tutkija Jani Lukkarinen.
Listan kohta neljä on naseva: Torikadun vanhin talo on rakennettu 1860 ja Joensuu on perustettu 1848, joten se on lähes yhtä vanha kuin koko kaupunki. Listan kohta kolme huomioi lisäksi, että koko korttelin läpäisevä puutalokokonaisuus joen ja rantapuiston reunalla on ainutlaatuinen Joensuussa ja harvinainen koko Itä-Suomessa.
”Ollakseen oikea kaupunki Joensuun on viimein nähtävä keskusta-alue muunakin kuin ostoskeskuksena ja työssäkäyntialueena. Haluammeko Joensuusta puhuttaessa ihmisten näkevän mielessään harmaiden elementtikerrostalojen parakkikylän, jossa skinheadit rellestävät, vai puurakentamisen ja modernismin rinnakkaiselon kaupungin? Kaupungin, jossa rantapuistosta aukeaa eheä historiaa huokuvien puutalojen alue, ja kaupungin, jossa vanhoista rakennuksista löytyy Jokela mukaan lukien useita sen kaltaisia valtakunnallisesti tunnettuja ja ihmisten rakastamia kohtaamisen, tekemisen ja luovuuden tiloja”, kuuluu listan kohta kymmenen.
Listassa myös muistutetaan, että rakennusten kunnostus voidaan toteuttaa merkittävästi arvioitua edullisemmin sovittamalla niihin vaatimattomampiin puitteisiin tyytyvää toimintaa ja hyödyntämällä rakennuksiin kiintyneitä kaupunkilaisia talkootyövoimana.
”Kunnostustalkoot edistäisivät myös uutta yhteisöllisyyttä sekä sosiaalista koheesiota ja voisivat maksaa kunnostusinvestoinnin takaisin säästyneinä sosiaalitoimen ja terveydenhuollon menoina”, listassa arvellaan.
Verkkokeskustelussa kritisoidaan myös asuntotuotannon ja rakennussuojelun sekoittamista keskustelussa.
”Kohtuuhintainen (vuokra)asuntorakentaminen on Joensuulle tärkeää. Olennaista onkin erottaa eri keskustelut toisistaan. Esimerkiksi opiskelijoiden asuntopula, sote-sektorin rahoitusongelmat tai homekoulujen korjaus tuskin ratkeavat rakennussuojelusta tinkimällä”, huomauttaa Venäläinen.