Lukuisissa yhtyeissä, joista ensi alkuun mainittakoon Akimowskaja Sisters & Bros, Freukkarit, Dave, Lady & Canpaza Gypsys sekä Pelle Miljoona Unabomber mukana ollut Maria Hänninen on juuri julkaissut uuden suomenkielisen sooloalbumin Soitellaanpa. Kyseessä on Marian ensimmäinen kotimaankielinen levy sitten vuonna 2003 ilmestyneen Kaikki muuttuu, jotakin jää – esikoispitkäsoiton.
Olet ollut omissa nimissäsi julkaistujen levytysten osalta melko pitkään hiljaa. Kuinka pitkältä ajalta uuden albumisi kappaleet ovat ja kuinka levyllä soittavat muusikot valikoituivat?
Englanninkielellähän ilmestyi v. 2009 Not Only But Also, siinä oli puolet biiseistä omia sävellyksiä ja sanoituksia. 2006 ilmestyi powertrio Extra Virgin – yhtyeemme cd, mikä sekin oli englanninkielinen.
Suomenkielisestä on tosiaankin aikaa. Näyttää mulle aina muotoutuvan tuollainen noin kymmenen vuoden periodi suomenkielisten osalta.
Kappaleista suurin osa on aika uusia, sijoittuen tänne 2010- luvun puolelle.
Pasi Niukkasen kanssa yhteistyönä tehdyt kappaleet ”Pahviprinsessa”, ”Toivon Takapiha ” sekä ”Haaveiden laiva” ovat uusimpien joukossa kuten myös ”Soitellaanpa huomenna” sekä ”Itken itkuni pois”, jotka saivat muotonsa ihan tässä loppumetreillä.
”Haaveiden laiva” pärjäsi hyvin Kotkan Meripäivien merilaulukilpailussa 2010, sijoittuen 12.finalistin joukkoon. Samana vuonna teimme Pasin kanssa yhteisen kappaleen ”Sinikellot” Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellys/sanoituskilpailuun ja sekin sijoittui 12. parhaan joukkoon. Tämän innoittamana innostuin tangoista enemmänkin ja sävelsin myöhemmin tälläkin levyllä olevan ”Valkeaksi pesty uni”- tangon.
Vanhin levyllä olevista kappaleista taitaa olla ”Tätä päivää”, se oli olemassa jo ennen edellistä suomenkielistä soololevyäni ”Kaikki muuttuu..jotakin jää” mutta en sitä silloin vielä levyttänyt.
Ajatus uudesta suomenkielisestä levystä oli kytemässä jo pitkään. Kun yhteistyö Pasin kanssa virisi ja biisejä alkoi syntyä, kasvoivat fiilikset saada uutta levyä aikaiseksi.
Minullehan oli uutta se, että sävelsin muihin kuin omiin teksteihini ja oli varsin antoisaa tehdä näin, kappaleita alkoi syntyä helpostikin kun pystyin etsimään sävellyksille hahmon tekstien rytmiikan ja tunnelman kautta. Aiemmin mainitut ovat niitä mitkä sitten valikoituivat levyllekin mukaan.
Olin ollut erityisesti tekstieni kanssa pitkään jumissa mutta tuosta lähtivät hanat aukeamaan minullakin ja virtausta kiihdytti vielä huomattavasti pesti
Stadin Juhlaorkesteriin 2012. Ohjelmistommehan koostuikin pääosin omista kappaleistamme.
Olikin luontevaa siirtää tätä jo hyväksi havaittua kattausta ja sointia levylle sen jälkeen kun tuonvuotinen Juhlaorkka oli työtehtävänsä täyttänyt.
Aika helppoa oli lähteä biisejä nauhoittelemaan, kun osaa niistä olimme jo keikoillakin soittaneet. Levyllä onkin suurin osa samoja muusikoita kuin Juhlaorkesterissa: Pekka Tegelman, Jaku Havukainen, Antero Priha, Johannes Salomaa, Kaj Kääriäinen.
Kepa Kettunen, Matti Tegelman ja Hannu Rantanen olivat Jakun kanssa muuten yhteistyössä joten he tulivat mukaan hänen kauttaan.
Levyähän on tehty Jakun HavuSound Studioissa tässä noin vuoden aikana varsin pätkissä, aina silloin kun aika kellekin antanut myöten siellä käydä raidoille korvaamatonta osaamistaan antamassa. Tuotanto/sovituspuolta aloimme alun perin työstää kolmestaan, Jaku, Pekka ja minä.
Pekka teki torvisovitukset ”Pahviprinsessaan” ja ”Toivon takapihaan” sekä viulusovitukset ”Tätä päivää”-biisiin. Hän oli Juhlaorkan 2012 kapellimestari. Pekalle tuli muita kiireitä, joten jatkoimme levyn saattamista lopulliseen muotoonsa Jakun kanssa. Hän onkin tässä urakoinut hurjasti kaiken edellä mainitun lisäksi, myös äänittäen ja miksaten koko albumin.
Kertoisitko taustaa uutuusalbumin kappaleelle Toivon takapiha?
”Toivon takapiha” kertoo ihmisen ikuisesta tasapainottelusta pelkojensa ja murheidensa parissa. Monesti sitä on niin tottunut pitämään kiinni kaaoksesta, että sen tuttuudesta on vaikea hellittää, vaikea heittää murheet sinne kaivoon ja siirtyä etupihalle ja eteenpäin. Tekee mieli vaatia panttia että ”jos mä nyt luovutan nämä pois niin saanhan varmasti jotain tilalle”. Kukaan tai mikään ei kuitenkaan takaa sitäkään. On vain uskallettava heittäytyä, vaikka panttia ei saa.
Huhtikuun lopussa olit mukana Helsingin Virgin Oilissa järjestetyssä Deep Purple Nightissa. Purplen coveroiminen on itsellesi jo entuudestaan tuttua kauraa. Kunka päädyit tällä kertaa mukaan ja lyhyt katsaus omaan Purple-diggaukseesi? Onko jokin Mark-kokoonpano itsellesi ylitse muiden?
Deep Purple on vaan aina ollut olemassa, jotenkin ne mahtavat riffit ja sopiva raskauden ja melodisuuden yhdistelmä on aina vedonnut muhun. Vaikea on sanoa mikä aikakausi olisi ehdottomasti ylitse muiden, sillä aina löytyy jotain loistavia biisejä. Biisivalinnat tämänvuotiseen Purple Nightiin, joihin lukeutuivat mm. Holy Man, Drifter ja Maybe I’m A Leo ehkä antavat jotain suuntaa..
Jari Kaikkonen, Deep Purple-yhdistyksen Perfect Strangers of Finlandin puheenjohtaja, soitti ja kysyi, olisiko tarjoilla jotain akustista Purple-perheeseen liittyvää settiä illan alkajaisiksi. Ja toivoi myös Tommy Bolinia kuultavan. Joten sitähän oli ilo tarjoilla!
Onko uuden albumin tiimoilta luvassa keikkoja ja millaisella line upilla?
Onko keikkaseteissä tiedossa myös vanhempaa soolotuotantoasi ja mahdollisia lainoja?
Uuden levyn biisejä tullaan varmastikin kuulemaan livenä, joitakin soolo/duo/vierailukeikkoja tulossa. Myöskin veljieni kanssa esitämme kyseistä ohjelmistoa HÄNNISET-orkesterilla, kaikilla meillä on omia suomenkielisiä biisejä.
Millainen on Maria Hänninen Experiment-yhtyeen tilanne? Onko muilta osin luvassa raaempaa englanninkielistä materiaalia keikkakontekstissa?
Maria Hänninen Experiment on toistaiseksi vetäytynyt keikkatoiminnasta. Raaemmasta englanninkielisestä en osaa sanoa vielä mitään, mulla etenevät nämä hommat varsin epäjärjestelmällisesti enkä ole kovin suunnitelmallinen ihminen, kaikki kypsyy ajallaan ja sitten taas nähdään mitä tuleman pitää. Aikamoista kameleonttimaista sinkoiluhan tämä musiikkiurani on aina ollut ja varmaan tulee sitä myös olemaan.
Kymmenen Mariaan lähtemättömän vaikutuksen tehnyttä rockalbumia.
1.Hurriganes: Roadrunner
Ei paljon perusteluja kaipaa, tätä kuunneltiin koulukaverin kotona puhki asti niinkuin tuohon aikaan varmaan lähes kaikki.
2.Bluesounds: Black
Ekoilla festareillani Savonlinnan Kallislahdessa juhannuksena 1979. Kyseessä oli Punkarock mikä oli siirretty tuohon paikkaan, lähemmäksi Rantasalmea missä silloin asuin. Alkoi kuulua ihmeellistä nakutusta kitaralla mikä aivan hypnotisoi minut. Kyseessä oli C.C. Less- biisi. Ja minusta tuli kertaheitolla Bluesounds- Fani.
3.Santana: Marathon
Kavereiden kotona Rantasalmella oli pippaloita ja tämä levy siellä soi usein. Kasetille sen sain äänitettynä. Jotenkin mahtavan tunnelman rytmeineen, kaikkineen, tämä loi.
4.ELO: A New World Record
Biisien mahtavat orkestraatiot ja kauneus veivät mukanaan
5. Pelle Miljoona Oy: Moottoritie on kuuma
Tämäkään ei selittelyjä kaipaa. Tätä kasettia kuuntelin puhki, teini-iän kaipuut, onnet, angstit- kaikki iloisesti sekamelskana päässä velloen. Omassa huoneessa itku silmässä.
6. Graham Central Station: Release Yourself
Tämä löytyi Rantasalmen Urheiluliikkeen laarista. Jostain syystä siellä oli kasa kasetteja myynnissä mistä hihaan tarttui useampikin Graham Central Stationin levy(kasetti). Rakastin tätä soul-/funk-rytkettä ja mahtavaa basismia.
7. Teddy & The Tigers: Burn it up
Puhkikulutettujen osastoa. Teddykausi iski nuorisoon, niin minuunkin. Oli mulla kellohamekin ja varsitennarit :)
8. Kansas: Leftoverture
”Carry On Wayward Son” räjäytti hienolla laulullaan ja riffillä sekä ylipäätään koko levy mahtavan komea. ”Progehtavuus” ja melodiat aina olleet lähellä sydäntä
9. Uriah Heep: Wonderworld
Tämä oli suunnilleen ekoja vinyyleitä hallussani kun olin saanut oman levysoittimen. Tätä sitten kuuntelin opiskelijakämppäni patjalla haaveillen, muutettuani Rantasalmelta Helsinkiin.
10. Dave Lindholm: Sirkus
Mielettömän hienoja biisejä, tekstejä, koko tunnelma. Kuinka joku pystyikin laulamaan noin, suomeksi.