ELOKUVA – 10-vuotiaan Viljan elämä on tylsää. Vanhemmilla ei ole ikinä aikaa mihinkään, ja yhteiselo on pelkää kinaamista. Lisäksi isä on täysin huutokaupasta ostamansa rahakokoelman lumoissa, eikä näe mitään muuta. Yhtenä kesäpäivänä perhe lähtee mummolaan. Viljaa matka ei innosta yhtään, sillä sekin menee täydeksi suorittamiseksi: mummolla on syntymäpäivät, ja Viljan pitäisi soittaa mummolle viulua. Mutta suunnitelmiin tulee täyskäännös: yhtäkkiä tien tukkii outo pakettiauto, josta purkautuu rosvojoukko, Rosvoloiden perhe, joka vapauttaa perheen turhista tavaroista ja ottaa vahingossa mukaansa myös tavaroiden sekaan pujahtaneen Viljan. Tästä alkaa seikkailu, joka kuvaa kahden erilaisen maailman ja elämäntyylin kohtaamista.
Me Rosvolat on kuvaus kahden maailman kohtaamisesta ja vaihtoehtoisesta elämäntavasta, joka on monella tavalla vastalause nykyaikaiselle materialismille: nykyään ihmiset hankkivat itselleen kaikenlaista omaisuutta ja elävät läpitunkevan kulutuksen maailmassa. Tässä suhteessa Viljan oma perhe onkin kuin lähiöperhe katalogien sivuilta. Myös yhteinen ajanvietto tapahtuu kuin laskelmoitu suoritus tiettynä aikana tietyssä paikassa. Ikinä ei ole aikaa mihinkään kivaan.
Toista on Rosvoloilla: he ottavat itselleen sen, mitä tarvitsevat. Kaikki muu on ylimääräistä ja joutavaa. Viljan perheessä ajanvietto tapahtuu laskelmoidun järjestetysti. Rosvolat taas panostavat kaikessa keskinäiseen yhteyteen ja vilpittömään läsnäoloon ja yhdessä tekemiseen. Heidän elämänsä on monella tavalla kuin lasten toiveunta: vauhtihurjastelua, tauotonta retkielämää ja karkinsyöntiä hyvässä seurassa.
Elokuvan on ohjannut Marjut Komulainen ja se perustuu Siri Kolun samannimiseen lastenkirjaan. Kirjailija itse oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen, sillä elokuvassa on täysi vauhti päällä.
”Minut yllätti se, että elokuvassa on niin paljon rokkia. Tämä on rokkaavin lastenelokuva ainakin 10 vuoteen!”, Kolu naurahtaa.
Rosvolat elävät normaalin yhteiskunnan ulkopuolella ja tekevät asioita omalla tavallaan. Kyseisessä elintavassa on kieltämättä tiettyä kapinallista romantiikkaa, josta huokuu protesti ja uusi näkökulma nykyajan elämänmenoon. Rosvoloiden räväkkää vauhtihirmuäitiä esittävän Lotta Lehtikarin mielestä tarinassa tärkeitä ovatkin juuri vapaus, rakkaus ja epäsovinnaisuus.
”Entä, jos eläisikin vähän eri tavalla? Asioiden kyseenalaistaminen tekee ihan hyvää. Teenkö näin, koska muutkin tekevät vai haluaisinko sittenkin tehdä eri tavalla? Tämä teema on tärkeä sekä lapsille että aikuisille”, Lehtikari tuumii.
Elokuvan mielenkiintoisinta antia on juuri vapauden ja kulutuskriittisyyden ilmeisyys: monista ihmisistä on tullut kulutuksen ja sovinnaisuuden orjia. Kaikkein rikkain ihminen voi olla myös se, joka omistaa kaikkein vähiten. Tarina ottaa myös kantaa nykyajan perhemalliin ja perheiden käytännön arkeen, joka ei aina ole sosiaalisesti kaikkein onnistunein. Elämänrytmi on usein kiireinen, ja aina täytyy tasapainoilla työn ja perheen yhteisen ajan kanssa. Tarinan opetus piilee siinä, että ihmiset, niin lapset kuin aikuisetkin, tarvitsevat ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, huolenpitoa ja ystäviä.
”Vanhemmilla työt vievät usein läsnäoloa pois lapselta. Kumpi on tärkeää: rahakokoelma vai lapsi, joka haluaa huomiota?”, kuuluu Lehtikarin kysymys, johon ei pitäisi olla vaikeaa vastata.
Myös Kulta-Peteä esittävä Jussi Vatanen allekirjoittaa näkemyksen siitä, että Rosvoloiden epäsovinnaisessa, antimaterialistisessa elämäntavassa on pohjimmiltaan jotakin itua rosvoudesta huolimatta.
”Me kaikkihan nykyään haluaisimme pystyä tuohon. Aina sanotaan, että meitä harmittaa olla kiinni tavarassa, eikä meillä ole aikaa itsellemme, perheenjäsenille tai kavereille. Isommassa mittakaavassa emme voi sitä muuttaa, mutta jotkut siihen pystyvät. Rosvolat tekevät sellaisia asioita, joista me kaikki haaveilemme”, Vatanen tokaisee mietteliäänä.
Me Rosvolat haastaa niin lapset kuin vanhemmatkin ajattelemaan perheen käsitettä uudella tavalla. Koti on ihmisiä, ei tavaraa.
”Menkää ihmiset katsomaan, sillä voitte löytää itsestänne rosvomaisia ominaisuuksia!”, Vatanen vinkkaa elokuvayleisölle.