KAAMOS – 21. marraskuuta päivän pituus on Kuopiossa 6 tuntia ja 18 minuuttia. Kun opiskelijat aamulla kiirehtivät ensimmäisille luennoille, ei aurinko ole vielä noussut. Iltapäivällä kolmen jälkeen aurinko taas on jo painumassa mailleen, joten päivän aikana valosta ei ole näkynyt pilkahdustakaan. Sataisipa edes lunta, että hämäryys hieman lievittyisi! Teoreettisesti voisi ajatella, että Suomeen tulleille opiskelijoille pimeys olisi vielä rankempaa kuin synkkyyteen tottuneille suomalaisille. Onko näin?
Pakistanissa auringosta saadaan nauttia noin 4 tuntia kauemmin. Vaihto-opiskelijat Ruth Stephen ja Susesh Kumas tulivat Etelä-Aasiasta opintojensa perässä Suomeen vajaa kolme vuotta sitten. Ensimmäisenä vuotenaan Stephen yllättyi, kun aurinko laski jo kolmen aikaan. Pakistan on tähän aikaan vuodesta täynnä aurinkoa ja lämpöä.
”Me ennemminkin istumme katolla ja syömme appelsiineja talviaikaan”, Stephen nauraa.
Pitseriassa työskennellessään Kumas on huomannut, että pimeään vuoden aikaan suomalaiset juovat enemmän alkoholia. Kesäaikaan ihmiset tuntuvat olevan iloisempia ja energisempiä.
”Suomalaiset ovat (kesällä) aktiivisempia talveen verrattuna”, Kumas toteaa.
Yajuvinder Singh on kotoisin Intiasta, jossa lämpö hellii ja aurinko paistaa ympäri vuoden. Suomeen hän päätyi kuutisen vuotta sitten ja toimii nyt tutkijana Itä-Suomen yliopiston AIV-instituutissa neurobiologian osastolla. Ensimmäinen syksy pimeässä Suomessa tuntui mukavalta vaihtelulta.
”Rakastuin syksyyn, koska se oli ensimmäinen kertani (Suomessa)”, Singh muistelee, mutta lisää heti perään, että kolmantena vuonna alkoi jo olla vaikeampaa. Ensimmäistä kertaa Suomessa oleva tsekkiläinen Zuzana Maderycova on myös huomannut eron valon määrässä kotimaahansa verrattuna.
”Alkusyksy oli ihmeellinen, mutta kellojen siirtämisen jälkeen pimeyden huomasi selvästi”.
Rottien pitäminen kuuden viikon ajan täydellisessä pimeydessä on saanut aikaan hermosolujen näivettymistä, masennusoireita ja uni-valverytmin häiriöitä. Miten pimeys vaikuttaa ihmiseen? Itä-Suomen yliopiston tutkija, dosentti Jarmo Laitinen kertoo, että valon väheneminen sekoittaa ihmisen biologisen kellon.
”Silloin sisäsyntyisen biologisen rytmin tahdistus on vajavaista. Suurimmalla osalla rytmi jätättää ja noin kymmenellä prosentilla aikaistaa”.
Ihminen on luonnostaan päiväaktiivinen eläin ja suurimmalla osalla vuodenaikojen vaihtelu saa aikaan muutoksia mielialassa ja käyttäytymisessä. Noin prosentti väestöstä kärsii kuitenkin pimeään vuodenaikaan ilmenevästä toistuvasta kaamosmasennuksesta, joka ilmenee väsymyksenä, alakulona, unihäiriöinä ja yleisenä passiivisuutena. Myös ruokahalu lisääntyy ja erityisesti hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet maistuvat, mikä voi kertoa aivojen tiedostamattomasta keinosta paikata serotoniinivajetta. Kaamosmasennusta hoidetaan ensisijaisesti kirkasvalolla, joka tahdistaa biologista kelloa. Aurinkoiseen etelään matkustaminenkaan ei ole hassumpi idea ja voi lievittää oireita.
”Kaamosmasennus häviää spontaanisti helmi-maaliskuussa”, Laitinen kuitenkin lohduttaa.
Pimeällä on helppo käpertyä omaan alakuloonsa ja eristäytyä muusta maailmasta. Stephen, Kumas, Maderycova ja Singh pitävät tiivistä ystäväpiiriä tärkeimpänä selviytymiskeinona pimeyden keskellä. He kokoontuvat usein kaveriensa kanssa yhteen, syövät hyvin ja pitävät hauskaa. Tärkeää on myös oma positiivinen asenne. Singhillä on todellinen pakotie pimeydestä: hän matkustaa pahimman pimeäjakson ajaksi perheensä luo Intiaan.
”Joulukuu ja tammikuu, sekä myös marraskuu, ovat todella, todella pimeitä. Siksi yritänkin muuttaa pois Suomesta aina siihen aikaan”.
Alakulon torjumiseen on muitakin keinoja. Stephen ja Kumas pitävät huolta riittävästä D-vitamiinin saannista ja Maderycova mainitsee riittävän unen ja ravinnon tärkeyden.
”Silloin pimeydellä ei ole mahdollisuuksia!”
Laitinenkin suosittelee 7‒8 tunnin yöunia aivojen toiminnan turvaamiseksi ja kaamosmasennuksen ehkäisemiseksi.
”Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti. Toiset nauttivat, kun tulee pimeää”, Laitinen muistuttaa.
Kumas, Singh ja Maderycova myöntävät ikävöivänsä kesää ja aurinkoa, mutta Stephen nauttii pimeydestä ja kokee kesän vaikeaksi vuodenajaksi.
”Kesällä minun on hankala nukkua”, Stephen tunnustaa.
Hän huomauttaa, että pimeydessä voi nauttia kynttilöiden loistosta ja niiden luomasta tunnelmasta. Myös Maderycova on löytänyt pimeydestä hyviä puolia ja hän kokee olevansa tehokkaampi pimeän aikaan.
”Olen ehkä surullisempi tai alakuloisempi talviaikaan, mutta olen silloin tuotteliaampi. Kirjoitan täällä opinnäytetyötäni, joten olen vain tyytyväinen jos se (pimeys) pakottaa minut töihin”, Maderycova pohtii.
Nautti synkkyydestä tai ei, voi pimeydestä selviytymistä helpottaa toisen ihmisen tuki.
”Jos kukaan ei puhu sinulle koko päivänä, pimeys tuntuu vieläkin rankemmalta”, Maderycova vielä lisää.
Mikä aiheuttaa mielen alakulon?
Valo vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, uni-valverytmiin, vireyteen ja mielialaan. Auringon UVB-säteilyä tarvitaan myös D3-vitamiinin syntymiseen iholla. Sisäsyntyinen vuorokausirytmi tarvitsee päivittäisen tahdistajan, ympäristön valon. Valon viesti välittyy silmien verkkokalvolta aivojen hypotalamukseen, jossa sijaitsee tärkein vuorokausirytmiä säätelevä kello. Jatkuva sisäisen kellon epätahdistuma voi olla terveysriski ja lisätä unihäiriöitä, onnettomuuksia, sydän- ja verisuonitauteja ja syöpäriskiä.
Valo vähentää aivojen käpyrauhasen yöhormonin, melatoniinin, tuotantoa. Melatoniini on aivojen tärkeän välittäjäaineen, serotoniinin, johdos ja sen eritys säätelee ihmisen uni-valverytmiä. Melatoniinin ja serotoniin uskotaan olevan yhteydessä kaamosmasennukseen. Kaamosmasennuksen taustalla on havaittu olevan myös kolmen eri geenin poikkeava ilmeneminen.
Naisilla kaamosmasennus on yleisempää kuin miehillä, mikä voi johtua hormonaalisista tekijöistä Kaamosmasennuksen lievemmästä muodosta, kaamosrasituksesta, kärsii noin 10–30 prosenttia väestöstä. Tyypillisimmät oireet, kuten uneliaisuus, fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja ruokahalun kasvu, alkavat lokakuussa ja ovat voimakkaammillaan marras-tammikuussa. Valoisuuden lisääntyessä kaamosmasennuksen oireet lievenevät häviten yleensä kesällä kokonaan.