Itä-Suomen yliopiston dekaanit avautuivat johtamiensa tiedekuntien haasteista ja tulevaisuudennäkymistä. Synkät pilvet globaalin ja kansantalouden yllä huolettavat myös heitä, mutta kirvestä ei ole heitetty kaivoon.
Mitkä ovat ajankohtaiset haasteet tiedekunnassa tällä hetkellä?
Peruselementit tiedekunnassa ovat suhteellisen hyvällä mallilla. Suurimmat haasteet liittyvät talouteen: kuinka saamme sopeutettua toimintamme niukkenevissa resursseissa niin, että pystymme säilyttämään toimintamme nykyisellä varsin hyvällä tasolla. Tämä on tärkeää tiedekunnan lisäksi myös koko yliopiston menestymisen kannalta.
Toiminnallisina haasteina on kehittää opetusta niin, että pystymme tarjoamaan opiskelijoillemme parhaan mahdollisen koulutuksen. Uuden tiedekunnan synergia tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet.
Tutkimuksessa olemme varsin korkealla kansainvälisellä tasolla. Kilpailu tutkimuksen saralla kuitenkin kovenee koko ajan, joten nykytason säilyttäminen ja sen edelleen parantaminen vaatii kovia ponnisteluja. Erityisesti tutkimusrahoituksen hankkiminen kansainvälisistä lähteistä on jatkossa suuri haaste.
Kuinka kuvailisitte tiedekuntanne nykytilaa?
Lähtökohdat terveystieteiden tiedekuntaan olivat hyvät, koska se syntyi yksiköistä, joissa oli jo pitkä yhteistyön perinne. Toki uuden tiedekunnan rakentaminen terveystieteissäkin on vaatinut aika paljon työtä ja voimavaroja, mutta uskon suurimpien kipujen jo olevan takana.
Perustehtävien, eli opetuksen ja tutkimuksen osalta tiedekunta on tällä hetkellä oikein hyvässä kunnossa. Koulutusohjelmamme ovat vetovoimaisia. Tänä keväänä hyväksymisprosentti hakijoista oli noin 20 kaikilla koulutusohjelmillamme terveyden biotieteitä lukuun ottamatta. Terveyden biotieteillä ei hakijoita ollut aivan yhtä runsaasti, mutta uskon senkin ohjelman vetovoiman kasvavan tulevaisuudessa. Opiskelijat myös valmistuvat hyvin määräajassa.
Kuten edellä totesin, tutkimus on keskimäärin hyvällä kansainvälisellä tasolla ja joukossa on myös aivan huippututkimustakin.
UEFin hallituksen puheenjohtaja Taalas ennustaa, että karsintaa on vielä edessä. Mistä UEFissa olisi varaa karsia? Entä mistä voisi karsia omassa tiedekunnassanne?
Riippuu mistä karsimisesta on kyse. Jos kyse on koulutusrakenteiden ja –ohjelmien karsimisesta, se pitää tehdä osana kansallista koulutusrakenteiden kehittämistyötä. Parhaillaan on menossa valtakunnallinen keskustelu yliopistojen välisestä työnjaosta luonnon-, yhteiskunta ja humanististen tieteiden aloilla sekä kasvatustieteissä. Myös meidän on UEFissa kriittisesti arvioitava, mitkä ovat ne koulutusohjelmat, joissa meillä on realistiset mahdollisuudet olla kansallisesti kilpailukykyisiä ja satsata sitten selkeästi niihin. Tämä tietysti tarkoittaa, että vähemmän kilpailukykyisistä aloista on karsittava. Tämä on aina kovin vaikea tehtävä ja itselläni ei ole riittävää asiantuntemusta lähteä tässä nimeämään mitään yksittäisiä koulutusaloja tai ohjelmia. Mutta jos emme sitä tee, vaarana on kaikkien alojen rapistuminen ja koko UEFin aseman heikkeneminen. Terveystieteiden aloilla jo OKM:n omankin selvityksen mukaan on lisäystarpeita, joten karsimisen sijaan meidän pitää huolehtia siitä, että vähintäänkin säilytämme kansalliset asemamme lääketieteen, hammaslääketieteen, farmasian ja terveystieteiden kouluttajina.
Rehtori Vartiainen harkitsisi lukukausimaksuja. Mikä on teidän kantanne asiaan? Keneltä voitaisiin maksuja ottaa ja kuinka suuria ne voisivat olla?
Olen sitä mieltä, että maksuton koulutus laajamittaisesti tarjottuna koko väestölle on ollut suomalaisen menestyksen kulmakivi. Pienenä kansakuntana meillä ei jatkossakaan ole varaa siihen, että nuorten opiskelumahdollisuudet olisivat vanhempien varakkuudesta kiinni. Mutta on myös niin, että verovaroilla kustannettavan koulutukselle on saatava vastinetta. Yhteiskunnan tulee tarjota hyvä koulutus alalla, jolla on yhteiskunnallista merkitystä ja työelämävastaavuutta, mutta subjektiivista oikeutta ”ikuiseen” opiskeluun se ei voi merkitä. Eli jatkossa varmaan nousee vahvemmin keskustelu siitä, ovatko useat rinnakkaiset tutkinnot tai ylipitkät opiskeluajat automaattisesti maksuttomia. Myös kansainvälisten ohjelmien maksuttomuus tulee nousemaan vahvasti esille. Siinä pitää mielestäni sovittaa yhteen kansallinen etu ja esimerkiksi velvoitteemme kehittyviä maita kohtaan. Maksullinen koulutusvienti on sitten kokonaan toinen juttu, ja varmasti tulevaisuudessa suomalaisten yliopistojen mahdollisuus.
Millaisia terveisiä haluaisitte sanoa tiedekunnassanne nyt aloittaneelle uudelle opiskelijalle?
Tervetuloa Suomen parhaaseen lääke- ja terveystieteiden koulutuspaikkaan! Olemme ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa, jossa vahvan oman alan osaamisen lisäksi saa hyvät valmiudet monialaiseen osaamiseen terveydenhuollon eri sektoreilla. Tämä antaa erinomaiset eväät pärjätä tulevaisuuden työelämässä.
Miten omalta osaltanne kannatte vastuuta sivistysyliopiston säilyttämisestä?
Sivistysyliopiston paras tae on laaja-alainen, tieteiden rajat ylittävä ajattelu ja toiminta. Tähän UEF tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Eli omalta osaltani pyrin terveystieteiden sisällä, kuin myös tiedekuntien välillä edistämään tieteen alojen välistä yhteistyötä tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kesken. Sivistysyliopistokeskusteluun liittyy usein myös keskustelu perus- ja soveltavan tutkimuksen suhteesta. Tähän kantani on sama kuin aikanaan Luis Pasteurin: ”Ei ole vedettävissä tarkkaa rajaa perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välille, mutta on erotettava hyvä tutkimus huonosta tutkimuksesta. Sille, joka hallitsee hyvin tieteenalansa teorian, käytännön sovellutukset ovat vaivattomia. ”