Heikkinen on tehnyt kunnioitettavan työmäärän perehtyessään kaikkeen mahdolliseen Juice-materiaaliin, mitä vuosien saatossa on tuotettu. Hän lukenut paitsi kaikki Juicen omat tekstit, myös valtavan määrän Juicesta kirjoitettua sekä katsonut televisio- ja kuunnellut radio-ohjelmat, joissa Juice on esiintynyt. Lisäksi kirjaan on haastateltu yli sataa ihmistä Juicen uran ja elämän varrelta. Lisääkin olisi mahtunut, sillä esimerkiksi Juicen ex-vaimo Tarja ei halunnut antaa haastattelua kirjaa varten.
Suoria lainauksia haastatteluista on kirjassa aivan liikaa. Heikkinen on taitava kirjoittaja ja lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että lähes kaikki lainaukset hän olisi saanut kerrottua luettavammin omin sanoin. Olennaista on haastateltavien välittämä tieto. Nyt lainaukset haastatteluaineistosta muodostavat ison osan kirjan sisällöstä.
Kohteeseensa, Juice Leskiseen, Heikkinen suhtautuu lämmöllä ja ymmärryksellä. Risainen elämä on traaginen tarina eikä Heikkinen väistä tummia tai sysimustiakaan pilviä, mutta kirjoittaa näihinkin lähes poikkeuksetta hopeareunuksen. Jo esipuheessa Heikkinen tunnustautuu Juicen ihailijaksi, eikä lukijan tarvitse tätä käsitystä haastaa kirjan missään vaiheessa.
Jo Juicen elinaikana hänen juomisestaan puhuttiin paljon. Heikkisen teoksenkin jälkeen on vaikea käsittää, kuinka Juice sai aikaan niin valtavan tuotannon, jos hän oli käytännössä rappioalkoholisti. Tuotanto puhuu omaa kieltään, mutta toisaalta elämän kulku omaansa. Juicen elämässä ei ollut paljon pysyvää: bändit vaihtuivat, vaimot ja tyttöystävät vaihtuivat, mihinkään pidempään työprojektiin Juice ei halunnut ryhtyä vaikka haaveilikin esimerkiksi romaanin kirjoittamisesta.
Yleensä syynä välirikkoihin ihmisten kanssa ei ollut Juicen toive, vaan kyse oli siitä, ettei kukaan pidemmän päälle jaksanut Juicea vuodesta toiseen. Ex-vaimo Annele Isomäen mukaan Juice perhe-elämää yrittäessäänkin joi vähintään viikon yhtä soittoa ja usein pidempään. Jos Juice oli viikon selvin päin kotona, ex-vaimo alkoi jo toivoa, että putki taas alkaisi kun mies on niin ahdistunut. Katkaisussa Juice kävi useaan otteeseen. Myös maksakirroosi alle 40-vuotiaana ja kuoleminen viinaan 56-vuotiaana kertovat karua kieltä Juicen juomisesta.
Kovimman hybriksen hetkinään Juice vertasi itseään mm. Eino Leinoon ja Pentti Haanpäähän. Hän katsoi olevansa enemmän kirjailija kuin lauluntekijä eikä pitänyt vertauksista Reino Helismaahan ja Juha Vainioon. Sanomattakin pitäisi olla selvää, että tällaiset ajatukset olivat juopon houreita. Ennen Kiiminkiin rakennetaan luonnollisen kokoinen Titanicin kopio kuin Juice on kirjoittajana Leinon tai Haanpään tasolla. Tämä ei ole Juicelle mikään moite; hän loi unohtumattomia lauluja, jotka ovat jo nyt osa kansallista muistiamme. Useimmat näkevät hänet tekstittäjänä samassa jatkumossa, jonka hienoimpia edustajia ovat juuri Reino Helismaa, Juha Vainio ja Veikko Lavi.
On suuri sääli, ettemme nähneet mihin Juice olisi kirjallisuuden saralla pystynyt ilman ahdistusta ja alkoholismia. Kielellisesti Juice oli virtuoosi ja nero, mutta on epävarmaa, olisiko hänen tyylinsä toiminut pidemmässä proosassa. Heikkinen tarjoaa yhdeksi osaselitykseksi juomiseen yksinkertaisesti sitä, että Juice ei osannut muuten rentoutua. Hänen aivonsa työskentelivät koko ajan jonkin sanatyön parissa eikä pää tyhjentynyt sanoista kuin juomalla. Kaikki on tietenkin mahdollista.
Risaista elämää voi suositella kaikille Juicen elämästä, musiikista tai molemmista kiinnostuneille. Juicen elämä oli traagista proosaa jo itsessään. Musiikin suhteen Heikkinen on ottanut kunnianhimoisen tehtävän: sanoa jokaisesta kappaleesta jotakin. Risainen elämä on myös elämä ja teokset –tyyppinen taiteilijaelämäkerta. Varoitan kuitenkin: jotkut biisit saattavat mennä pilalle kun saa tietää tarinan niiden takana.
Heikkinen kuvailee esipuheessaan, kuinka sai tietää Juicen kuolemasta. Sen jälkeen hän kirjoittaa: ”Siitä lähtien olen halunnut kirjoittaa kirjan Juice Leskisen elämästä. Nyt olen sen tehnyt.” Näin on todellakin tapahtunut ja lopputulos on hieno. Patsas Juankoskella on ihan kiva, mutta vasta Heikkisen teos on Juice Leskisen elämäntyön arvoinen monumentti.
Pietari Akujärvi