Päällepäin kotikutoinen Lehtipeitteen suojelijat -albumi yllättää mahtipontisella kasarisoundillaan. Eläinteemainen levy on tiivistahtinen yhdistelmä meneviä syntikoita, utuista laulua ja luonnonläheisiä lyriikoita. Kappaleet ovat yhtä aikaa ytimekkäitä ja lempeän eteerisiä, ja biisien tenho säilyy, vaikka tietynlainen kaava toistuukin levyn läpi.
Kirahvit ovat epäilemättä kuunnelleet The Crashinsä ja Mewinsä huolella, mutta viekoittelevien taustojen ja laaja-alaisten vokaalien yhdistelmä erottaa yhtyeen muista kaltaisistaan. Viimeistään sympaattiset sanoitukset voittavat kuulijan puolelleen: lyriikoissa vilisevät luontoaiheet ovat raikasta kuultavaa.
Kirahvi nimeltä Tuike – jonka nimeä on nopean googlauksen perusteella ehditty jo taivuttaa mielikuvituksellisilla tavoilla – tarjoaa hunajaa luonnonystävien korville. Kissafanaatikon missenkipeää sydäntä lämmittää aloitusbiisi Lennon, jonka salaperäinen kertoja pitää päänsä, vaikka tarjolla on kissanminttua jos jonkinlaista.
Runollisimmillaan Tuike on Kalevala-mitalla leikkivässä Vartijassa ja kuulaassa Askeleet rannalta -kappaleessa. Kaikki pienet koirat taas on Kotia kohti -elokuvien ja 80- ja 90-luvun animen kasvattien oodi ihmisen parhaille ystäville. Kappaleet soljuvat eteenpäin häiriöittä, ja kuusiminuuttisen Vaapukkamehulaulun loputtua on vaikeaa uskoa levyn jo päättyneen.
Vaikka ensikuuntelulla kappaleet sekoittuvat toisiinsa, ne eivät kuitenkaan puuroudu, vaan yhdistyvät kokonaisuudeksi.
Levyn kannet eivät oikein vastaa sisältöä, mutta molemmat toimivat itsekseen. Suositellaan eläinten kamuille.