Älä tyydy vain kuviteltuun tietoon
Jonathan Lyonsin Viisauden talo -opuksen aloittamisesta ei meinannut aluksi tulla mitään. Luin kirjan takakannen ja googlasin esittelytekstin, mutta sysäsin varsinaista luku-urakkaa koko ajan eteenpäin. Kirjan tiivis tekstimassa kavahdutti, samoin arabioppineiden lukuisat tieteelliset mietelmät ja saavutukset, joiden oletin hujahtavan tuosta vain yli hilseen. Kun sitten viimein sain avattua kirjan, ahmaisin Lyonsin tekstin muutamassa illassa. Kaikkea en todellakaan lyhyellä matematiikallani ymmärtänyt, mutta vaikuttua osasin. Muutaman kerran Viisauden talo sai myös hymähtämään huvittuneesti.
Vuonna 762 Bagdadin abbasidien uudeksi pääkaupungiksi perustaneen kalifin Al-Mansurin ajatuksena oli, että hänen uusi kaupunkinsa olisi ylivertainen. Intian valtameren kauppareittien läheisyys, eloisa monikulttuurisuus ja turvallinen välimatka Bysantin kreikkalaisten luomaan sotilaalliseen uhkaan vaikuttivatkin siihen, että kalifin ajatelma piti kutinsa. Bagdad säilytti vuosisatojen ajan asemansa maailman merkittävimpänä kaupankäynnin sekä älyllisen ja tieteellisen vaihdon keskuksena.
Suurten persialaisten kuninkaiden mallia seuraten Al-Mansur perusti Bagdadiin kirjaston persian-, sanksritin- ja kreikankielisten tekstien kääntämistä, kopioimista ja opiskelua sekä säilyttämistä varten. Tehtävää varten värvättiin oppineiden joukko, joille tarjottiin työtilojen ohella hallinnollista ja taloudellista tukea. Näin sai alkunsa Viisauden talo, jonka pääasiallisena tehtävänä oli turvata korvaamattoman arvokkaan tiedon säilyminen.
Järjestelmällinen tutkimustyö toi merkittäviä edistysaskeleita muun muassa matematiikassa, filosofiassa, astronomiassa, lääketieteessä ja optiikassa. Apurahat ja muut älyllistä toimintaa tukevat menetelmät takasivat, että korkealaatuista tieteellistä tutkimusta ja kirjallisuutta syntyi satojen vuosien ajan. Edes uskontoa ei pidetty tieteellisen edistyksen vihollisena, sillä varhaisen islamin piirissä kannustettiin avoimesti kaikenlaiseen älylliseen tutkimukseen. Esimerkiksi Koraanin esittämä velvoite sairaiden parantamisesta vauhditti osaltaan lääketieteellisiä saavutuksia ja varsin edistyksellisten sairaaloiden perustamista.
Samaan aikaan Euroopassa elettiin uskonnollisessa eristäytyneisyydessä vuoroin Jumalan, vuoroin maailmanlopun pelossa. Luonnonilmiöitä ei juurikaan tutkittu, ja heitä, jotka moista kehtasivat harrastaa, epäiltiin vähintäänkin noituudesta. Uteliaisuus oli sielua vahingoittava sairaus, kuten Aurelius Augustinus 400-luvulla määritteli. Ihmisillä ei ollut käytössään minkäänlaisia tieteellisiä menetelmiä. Jos kirjoja ja karttoja kopioitiin, ne tallennettiin työläästi eläinten nahkoihin. Bagdadissa ensimmäinen paperitehdas käynnistyi 700-luvun lopulla. Euroopan parhaissa kirjastoissa oli joitain satoja teoksia, Viisauden talossa 400 000. Lyhyesti sanottuna Eurooppa oli hyvin ankea takapajula.
Tilanne alkoi muuttua, kun Adelard Bathilainen löysi euklidisen geometrian matemaattisen järjestelmän. Tästä alkoi englantilaisen sukellus tähtitieteen, filosofian ja taikuuden maailmaan, joiden myötä hän ymmärsi arabien opetusten laajan merkityksen. Ytimenä oli väittämä, jonka mukaan kokeilemalla, järkevällä ajattelulla ja henkilökohtaisella kokemuksella saavutettu tieto päihitti sovinnaisuudet ja perinteisten auktoriteettien sokean seuraamisen. Sama suomeksi: älä usko tai tyydy kuviteltuun tietoon, uskalla ottaa selvää totuudesta.
Adelardin ajattelutapa poikkesi aikakauden yleisestä näkemyksestä. Tietämättömyyden ja oman moraalisen itseriittoisuutensa sokaisemina kristikunnan asukkaat eivät nähneet islamia kuin pyhänä vihollisena ja moraalittomana uskontona. Adelardin pelinavauksen jälkeen arabialaisen sivistyksen pariin uskaltautui lisää avoimen uteliaita kristittyjä oppineita, joiden tuliaiset ja latinankieliset käännökset siivosivat Eurooppaa pimeydestä renessanssin tielle.
Sama likinäköisyys vaivannee länttä edelleen, sillä yleensä itään katsellessa näkökenttään tarttuu vain sivistymättömyyttä ja julmuutta. Myönnän, että samanlaista häikkää on myös omissa silmissäni, sillä islamilaisessa kulttuurissa minua kaivertaa liiaksikin asti muun muassa eläinten teurastaminen ilman tainnutusta sekä köyhien naisten asema (vaikka islamin mukaan nainen ja mies ovat tasa-arvoisia).
Näihin seikkoihin Viisauden talo ei tuo helpotusta, mutta varsin toteavaan tyyliin kirja muistuttaa, ettei länsimaisen ihmisen kannata lillua liikaa omassa erinomaisuudessaan. Viisauden talon jälkeen voi esimerkiksi huvitella ajatusleikillä, että mitäpä jos arabialaiset olisivat olleetkin sellaisia raakalaismaisia juntteja kuin heidän kuviteltiin olevan, eivätkä länsimaalaiset olisi kyenneet vuoropuheluun heidän kanssaan. Olisiko meillä vieläkään esimerkiksi hammastahnaa tai deodorantteja? Ajatelmaa voi jatkaa pohtimalla, mitä kaikkea menetämme edelleen omien ennakkoluulojemme takia.
Jonathan Lyons. Viisauden talo – Länsimaiden arabialainen perintö. Into-kustannus. 2014. 342 s.